Kirveli eli maustekirveli (Anthriscus cerefolium) on hienostunut ja aromaattinen yrtti, joka tunnetaan erityisesti ranskalaisen keittiön klassikkona. Sen mieto, raikkaan vihreä maku – jossa on vivahdus anista – tekee kirvelistä monikäyttöisen lisän keittoihin, kastikkeisiin, salaatteihin ja munaruokiin. Kirvelillä on myös pitkä historia rohdos- ja luostariperinteessä sekä kiinnostavaa symboliikkaa “keventävänä” kevätyrttinä.

Ranskaksi kirveli tunnetaan nimellä cerfeuil (myös cerfeuil cultivé), ja se kuuluu Apiaceae-heimoon.   Kirvelin on herkkä kuumuudelle, joten se toimii parhaiten ruoan viimeistelyssä tai raakana. Puutarhaviljelyssä se viihtyy kevyessä, humuspitoisessa ja tuoreessa maassa sekä kesällä puolivarjossa.

Kirvelin historia ja saapuminen Suomeen

Kirvelin tausta liitetään perinteisesti Kaakkois-Eurooppaan ja Länsi-Aasiaan, ja kasvi levisi Euroopassa laajalle jo varhain. Roomalaisten kerrotaan arvostaneen kirveliä sekä ruuassa että rohdoksena, ja keskiajalla se vakiintui luostareihin ja yrttitarhoihin. Kirvelistä on mainintoja myös varhaisissa eurooppalaisissa yrttikirjoissa, ja sitä pidettiin erityisesti paastonajan ruokien mausteena.

Suomessa kirveli tunnettiin viimeistään 1600-luvulla, jolloin sitä kasvatettiin kartanoiden ja pappiloiden yrttitarhoissa. Vaikka kirveli ei ole laajasti levinnyt villinä Suomen luontoon, se on säilynyt puutarhojen ja ammattikeittiöiden suosikkina – juuri siksi, että se on aromiltaan elegantti mutta pehmeä.

Kirvelin symboliikka ja perinne

Kirveli on ollut osa ihmiskulttuuria pitkään. Perinteissä se yhdistyy keväiseen raikkauteen, puhdistautumiseen ja mielialan kirkastumiseen. Monissa eurooppalaisissa tarinoissa kirveli liitetään “keventävään” luonteeseen ja uuden kasvun aikaan.

Kirveliä on pidetty myös nuorentavana ja mieltä piristävänä kasvina, ja joissakin maissa keväiseen aikaan on kuulunut kirvelikeitto (usein pääsiäisajan perinteissä). Nykypäivän käytössä kirveliä arvostetaan ennen kaikkea ruokakasvina, jonka aromi tuo esiin muiden yrttien makua.

Kirvelin ravintoarvot ja mahdolliset terveyshyödyt

Kirveli sisältää monipuolisesti ravintoaineita.  Yrteille tyypillisesti kirvelissä on myös kasviyhdisteitä, kuten flavonoideja.

Kirveliin liitetään perinteisesti erityisesti ruoansulatusta tukeva ja “kehoa keventävä” käyttö. Isoäidin apteekin jäsenenä saat Kirvelistäkin laajan tietopaketin. Katso jäseninfo

Kirvelin käyttö ruoanlaitossa

Kirveli on parhaimmillaan ruuissa, joissa sen hienovarainen aromi ei peity. Se muistuttaa hieman persiljaa ja rakuunaa, mutta on pehmeämpi ja raikkaampi.

Kirveli sopii erityisen hyvin:

• Munaruokiin: omeletit, munakokkeli, kananmunaleivät

• Keittoihin ja kastikkeisiin: erityisesti kasvis- ja sieniruuat, pinaatti- ja tomaattikeitot

• Salaatteihin ja varhaisperunoihin

• Kala- ja vaalean lihan kumppaniksi

• Yrttivoihin, tuorejuustoihin, rahkaan ja jogurttiin

• Yrttietikoihin ja yrttimajoneesiin

Kirveli ja turvallisuus

Kirveli kuuluu putkikasveihin. Joillekin kirveli voi aiheuttaa iho-oireita tai valoherkkyyttä ja kuten monien yrttien kohdalla, maltillinen ruokakäyttö on tyypillisesti järkevin tapa hyödyntää kasvia.

Kirvelikeitto

Ainekset

• 100 g tuoretta kirveliä
• 1 sipuli viipaloituna (pikaversiossa voi olla pakastettu)
• 1 pieni kesäkurpitsa tai 1 hyvin pieni peruna
• 1/3 kasvis- tai kanaliemikuutiosta – jos sinulla on itse tehtyä lientä, se on vielä parempaa!
• Suolaa, pippuria

Kirvelillä voi olla melko voimakas maku. Jos haluat pehmentää sitä, voit lisätä toisen pienen kesäkurpitsan (mutta ei perunaa, se muuttaisi koostumusta) tai mikset kokeilisi puolikasta omenaa?

Ohje

• Kuullota sipuli pienessä määrässä kuumaa voita/oliiviöljyä (tai vegaaniversiossa neutraalia öljyä)
• Kun sipuli on läpikuultava, lisää pieniksi kuutioiksi leikattu kesäkurpitsa (jos päätit käyttää sitä). Anna ruskistua hyvin kevyesti
• Lisää kirveli ja pieniksi kuutioiksi leikattu peruna (jos valitsit tämän suurusteen)
• Kaada vettä päälle
• Keitä hiljalleen poreillen noin 20 minuuttia

Soseuta hienoksi, mausta sitten suolalla ja pippurilla maun mukaan (liemi on jo tuonut suolaa)

Tarjoiluhetkellä lisää crème fraîchea tai maitoa. 

Vinkki! kun lisään keittoon esim. yrttejä, kuten persiljaa tai voikukanlehtiä,
keitän keiton ilman kasveja. Kun keitto on kypsää, lopetan kypsennyksen ja lisään tehosekoittimessa hienonnetut raa’at yrtit. Mielestäni keitto maistuu paljon paremmalta tällä tavalla, ja väri on ihanan vihreä ja yrttinen!

Haluatko tietoa laajemmin kasveista ja niiden käytöstä? Tutustu Isoäidin Apteekin jäsensivuun, jäsenenä saat laajat kasviprofiilit, käyttöesimerkkejä, ohjeita miten tehdään diy-kosmetiikkaa ja paljon muuta katso tiedot -> tästä