Takiainen – pientareiden perinnekasvi rohtona ja ravintona
Takiainen on vanha rohdos- ja ravintokasvi, jonka käyttö tunnetaan sekä Euroopassa että Aasiassa. Moni tunnistaa takiaisen ennen kaikkea vaatteisiin tarttuvista takiaispalloista, mutta erityisesti takiaisenjuuri on ollut arvostettu ravintona ja perinteisessä rohdoskäytössä jo vuosisatojen ajan.
Tämä pientareiden kasvi on kulkenut ihmisen rinnalla pitkään. Sitä on käytetty arjessa niin ruokakasvina kuin kansanparannuksen apuna. Kun takiaiseen tutustuu tarkemmin, huomaa nopeasti, että kyse ei ole vain rikkaruohosta, vaan monipuolisesta perinnekasvista.
Takiaisen latinankielinen nimi on Arctium lappa, ja se kuuluu asterikasvien heimoon. Se on kaksivuotinen kasvi: ensimmäisenä vuonna se kasvattaa lehtiruusukkeen ja vahvan paalujuuren, toisena vuonna korkean kukkavarren, purppuraiset kukinnot ja tutut takiaispallot. Juuri on ollut kasvin käytetyin osa, mutta myös lehtiä ja siemeniä on hyödynnetty.en
Takiaisen historia ja käyttö perinnekasvina
Takiaisella on pitkä historia perinnekasvina. Jo kasvin latinankielinen nimi Arctium yhdistyy kreikan sanaan arctos, joka tarkoittaa karhua. Siksi takiaista on joskus kutsuttu myös karhukasviksi.
Vanhoissa eurooppalaisissa lähteissä takiaista kuvataan usein “puhdistavana” rohdoksena. Sitä käytettiin erityisesti ihoon liittyvien vaivojen yhteydessä, mutta myös yleisen hyvinvoinnin tukena.
Suomalaisessa kasvi- ja kansanparannusperinteessä takiaisen mainitsee myös Elias Lönnrot. Hän kirjoitti takiaisen juuren ja siementen puhdistavista ja hiostavista ominaisuuksista sekä niiden käytöstä erilaisissa vaivoissa.
Takiaisen käyttö ei kuitenkaan rajoittunut rohdoksiin. Sen juuresta on valmistettu myös kahvinkorviketta, ja sitä on käytetty hätäravintona. Tällaiset yksityiskohdat kertovat paljon siitä, kuinka tärkeä kasvi takiainen on ollut tavallisessa arjessa.
Takiaisenjuuri ravintona ja rohdoksena
Perinteisessä kasvien käytössä ruoka ja rohdos eivät aina olleet erillisiä asioita. Takiaisenjuuri on tästä hyvä esimerkki.
Nykytutkimuksen näkökulmasta kiinnostavia ovat myös takiaisjuuren sisältämät yhdisteet, kuten:
- inuliini
- flavonoidit
- fenoliset yhdisteet
Erityisesti inuliini tekee takiaisjuuresta ravitsemuksellisesti kiinnostavan, sillä sitä pidetään prebioottisena kuituna. Se tukee suoliston hyödyllisiä bakteereja.
Takiaista on käytetty perinteisesti erityisesti ihon, ruoansulatuksen, virtsateiden ja aineenvaihdunnan tukena. Sitä on arvostettu etenkin silloin, kun iho oireilee, ruoansulatus kaipaa vahvistusta tai elimistö tuntuu kuormittuneelta. Lisäksi takiaista on käytetty nivelvaivojen ja tulehduksellisten tilojen yhteydessä.
Takiaisenjuuri ruokakasvina
Aasiassa takiaisjuuri tunnetaan hyvin myös ruokakasvina. Japanissa sitä kutsutaan nimellä gobo, ja sitä on viljelty vihanneksena vuosisatojen ajan.
Takiaisjuurta käytetään esimerkiksi:
- wok-ruoissa
- keitoissa
- padoissa
- pikkelöitynä
Sen maku on rapea, mieto, hieman makea ja kevyesti pähkinäinen. Ajatus siitä, että sama kasvi, jonka moni Suomessa ohittaa ojanpientareella, on Japanissa arvostettu keittiökasvi, saa katsomaan takiaista aivan uusin silmin.
Takiaisen siemenet ja lehdet perinteisessä käytössän
Vaikka takiaisjuuri on kasvin tunnetuin osa, myös muilla kasvinosilla on ollut oma roolinsa perinteisessä käytössä.
Takiaisen siemeniä on pidetty juurta voimakkaampina, ja niitä on käytetty perinteisesti erityisesti akuutimmissa tilanteissa.
Lehtiä taas on käytetty ulkoisesti esimerkiksi kääreinä ja hauteina iholle.
Tämä kertoo siitä, että takiainen on ollut monipuolinen kasvi, jonka eri osia on osattu hyödyntää tilanteen mukaan.
Tiesitkö tämän takiaisesta?
Takiaisen koukulliset takiaispallot toimivat inspiraationa tarranauhalle eli Velcrolle.
Sveitsiläinen insinööri George de Mestral huomasi 1940-luvulla, kuinka takiaispallot tarttuivat tiukasti vaatteisiin ja koiran turkkiin. Kun hän tarkasteli niitä mikroskoopilla, hän näki pienet koukut, jotka tarttuivat kuituihin. Näin syntyi ajatus tarranauhasta.
Luonto ehti jälleen ensin.
Takiaisen kohdalla tämä tuntuu myös symbolisesti sopivalta. Se on kasvi, joka tarttuu – villapaitaan, koiran turkkiin ja monen lapsuuden muistoihin.
Miten takiaisenjuurta voi käyttää?
Yksi yksinkertainen tapa käyttää takiaisjuurta on valmistaa siitä keitettä.
Takiaisjuuren keite:
- Lisää 2 teelusikallista kuivattua takiaisjuurta
- 4 desilitraan kylmää vettä
- Kuumenna kiehuvaksi
- Anna poreilla miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia
- Siivilöi ja nauti lämpimänä
Takiaisjuurta voi käyttää myös ruoanlaitossa esimerkiksi keitoissa, padoissa ja wokissa.
Kenelle takiainen ei sovi?
Vaikka takiainen on vanha perinnekasvi, sen käyttöön kannattaa suhtautua harkiten.
Takiaista ei suositella:
- henkilöille, joilla on allergia asterikasvien heimoon kuuluville kasveille
- raskaana oleville tai raskautta yrittäville
- avohaavojen hoitoon
Usein kysyttyä takiaisesta
Onko takiainen syötävä kasvi?
Kyllä. Erityisesti takiaisjuurta on käytetty ravintona eri kulttuureissa. Japanissa se tunnetaan nimellä gobo ja on suosittu vihannes.
Mihin takiaisjuurta on käytetty?
Takiaisjuurta on käytetty sekä ravintona että perinteisessä rohdoskäytössä esimerkiksi keitteinä.
Voiko takiaisjuuresta tehdä teetä?
Takiaisjuuresta voi valmistaa keitteen keittämällä kuivattua juurta vedessä noin 15 minuuttia.
Haluatko oppia takiaisesta enemmän?
Tämä oli vasta pieni kurkistus takiaisen maailmaan.
Isoäidin apteekin jäsenosiossa kasveihin sukelletaan paljon syvemmälle. Mukana on perinnetietoa, laajoja kasviprofiileja, lääketieteellisiä tutkimuksia sekä reseptejä niin ruokaan kuin ihonhoitoon.
Takiaisen kohdalla opettelemme esimerkiksi valmistamaan pikkelöitua takiaisenjuurta ja tutustumme tarkemmin siihen, miksi tämä vanha pientareiden kasvi on säilyttänyt arvonsa sukupolvesta toiseen.
Liity Isoäidin apteekin jäseneksi, jos haluat oppia lisää rohdoskasveista, kansanperinteestä ja luonnon omasta apteekista.