Anis – historia, käyttö ja turvallisuus

Anis (Pimpinella anisum) on yksi vanhimmista tunnetuista mauste- ja rohdoskasveista. Sen makea, lämmin ja lakritsimainen tuoksu on tuttu leivonnaisista, maustetuista juomista ja yrttiteesekoituksista.

Pienen ja vaatimattoman näköisen siemenen historia ulottuu kuitenkin tuhansien vuosien taakse. Anis on kulkenut muinaisesta Egyptistä antiikin Kreikan ja Rooman kautta keskiajan luostaripuutarhoihin, apteekkien rohdosviljelmille ja suomalaiseen keittiöön.

Mikä tässä pienessä siemenessä on kiehtonut ihmisiä vuosituhannesta toiseen?

Mitä anis on?

Anis on yksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Kasvista käytetään tavallisesti sen kuivattuja hedelmiä, joita kutsutaan yleisesti aniksensiemeniksi.

Siementen maku on makea, mausteinen ja lakritsimainen. Anis tunnetaan erityisesti leivonnaisten ja juomien mausteena, mutta sillä on myös pitkä historia eurooppalaisessa ja Lähi-idän rohdosperinteessä.

Aniksen arvellaan olevan lähtöisin itäisen Välimeren ja Lähi-idän alueelta. Se tarvitsee lämpimän ja pitkän kasvukauden, minkä vuoksi siementen kypsyminen voi Suomen oloissa olla epävarmaa.

Anis pähkinänkuoressa

Tieteellinen nimi: Pimpinella anisum L.

Heimo: sarjakukkaiskasvit (Apiaceae)

Käytetty kasviosa: kuivatut hedelmät, joita kutsutaan yleisesti aniksensiemeniksi

Maku ja aromi: aromaattinen, makea ja lakritsimainen

Haihtuvan öljyn pääyhdiste: anetoli, pääasiassa trans-anetoli

Käyttö: mausteena sekä perinteisissä yrttivalmisteissa

Aniksen historia ulottuu yli 4 000 vuoden taakse

Anista käytettiin jo muinaisessa Egyptissä. Sitä arvostettiin mausteena, säilönnässä ja erilaisissa vatsaan ja hengitysteihin liittyvissä yrttiperinteissä.

Myöhemmin kreikkalaiset ja roomalaiset omaksuivat aniksen osaksi ruoka- ja lääkintäkulttuuriaan. Antiikin kasvitiedossa anis yhdistettiin erityisesti ruoansulatukseen ja hengitysteihin.

Roomalaisilla kerrotaan olleen tapana pureskella aniksensiemeniä aterian jälkeen. Anista käytettiin myös juhlapöytien maustetuissa leivonnaisissa. Ajatus aromaattisten siementen nauttimisesta ruokailun päätteeksi on säilynyt pitkään, ja samankaltaisia tapoja tunnetaan edelleen esimerkiksi Intiassa, Lähi-idässä ja Välimeren alueella.

Anis keskiajan luostaripuutarhoissa

Keskiajalla anis levisi Euroopan luostareihin ja hyötypuutarhoihin. Luostareilla oli tärkeä tehtävä antiikin kasvitiedon säilyttämisessä ja välittämisessä, ja niiden puutarhoissa kasvatettiin kasveja sekä ravinnoksi että erilaisten yrttivalmisteiden aineksiksi.

Anis tunnettiin myös suomalaisessa luostariperinteessä. Alkuperäisen anisprofiilin historiallisten tietojen mukaan se mainittiin Naantalin luostarin lääkeohjeissa ja sitä viljeltiin Turun ja Viipurin seuduilla muiden Euroopasta tuotujen hyöty- ja rohdoskasvien rinnalla.

Elias Tillandzin vuonna 1683 julkaisema Catalogus plantarum oli merkittävä Turun seudun kasveja käsittelevä teos. Anis kuului Suomessa tunnettuihin mauste- ja rohdoskasveihin, ja myöhemmin sitä kasvatettiin myös apteekkien lääkekasviviljelmillä.

Vielä 1900-luvun alussa anista arvostettiin suomalaisella maaseudulla sekä rohdoksena että leivonnaisten, juomien ja maustettujen viinojen aromina.

Mihin anista on perinteisesti käytetty?

Aniksen tunnetuin perinteinen käyttö liittyy ruoansulatukseen. Sitä on käytetty erityisesti aterian jälkeen sekä turvotukseen ja ilmavaivoihin liittyvissä yrttiperinteissä.

Anis on kuulunut myös hengitysteille tarkoitettuihin vanhoihin yrttiseoksiin. Lisäksi sillä on ollut oma paikkansa naisten hyvinvointiin ja rauhoittaviin iltajuomiin liittyvässä perinteessä.

Se, että kasvia on käytetty perinteisesti tiettyyn tarkoitukseen, ei kuitenkaan vielä kerro, miten sitä pitäisi käyttää käytännössä tai sopiiko se jokaiselle.

Mistä aniksen tuoksu syntyy?

Aniksen tunnusomainen tuoksu ja maku ovat peräisin sen haihtuvasta öljystä. Öljyn tärkein aromaattinen yhdiste on tavallisesti trans-anetoli.

Anetolia esiintyy myös fenkolissa ja tähtianiksessa. Siksi näiden kasvien tuoksussa ja maussa on samanlainen lakritsimainen vivahde, vaikka kyseessä ovat eri kasvit.

Aniksessa on myös muita haihtuvan öljyn yhdisteitä ja kasvin luontaisia polyfenoleja. Niiden ominaisuuksia on tutkittu etenkin laboratorio- ja eläintutkimuksissa.

Anisteen vaikutukseen vaikuttavat muun muassa käytetty kasviosa, valmistustapa, määrä ja valmisteen vahvuus.

Anis keittiössä

Keittiössä anis on monipuolinen ja helposti lähestyttävä mauste. Sen lämmin aromi sopii sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin.

Anista käytetään esimerkiksi:

• leivissä ja pikkuleivissä
• mauste- ja hedelmäkakuissa
• hilloissa ja säilykkeissä
• omena- ja päärynäherkuissa
• keitoissa ja pataruoissa
• maustetuissa juomissa
• yrtti- ja mausteseoksissa

Pieni määrä riittää, sillä aniksen aromi erottuu ruoassa voimakkaasti.

Jos anista kasvattaa itse, myös nuoria lehtiä voidaan käyttää ruoan maustamiseen. Niiden maku on yleensä siemeniä vihreämpi ja miedompi.

Anis vai tähtianis?

Anis ja tähtianis sekoitetaan helposti toisiinsa, koska niiden maku ja tuoksu muistuttavat toisiaan. Ne ovat kuitenkin kasvitieteellisesti eri kasveja.

Anis (Pimpinella anisum) on yksivuotinen sarjakukkaiskasvi, josta käytetään pieniä siemeniksi kutsuttuja hedelmiä.

Tähtianis (Illicium verum) on Aasiassa kasvavan puuvartisen kasvin tähtimäinen hedelmä. Sen maku on yleensä tavallista anista voimakkaampi ja terävämpi.

Anis ja tähtianis eivät ole kaikissa ruoissa tai yrttivalmisteissa suoraan vaihdettavissa keskenään.

Tähtianiksen kohdalla on tärkeää käyttää ainoastaan elintarvikkeeksi tarkoitettua kiinalaista tähtianista.

Maustekäyttö ja rohdoskäyttö ovat eri asioita

Ripaus anista leivonnaisessa on eri asia kuin päivittäin nautittu yrttitee, vahva uute, ravintolisä tai eteerinen öljy.

Kun anista käytetään tavoitteellisesti rohdoksena, täytyy tuntea muutakin kuin luettelo kasviin liitetyistä vaikutuksista.

Olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi:

• Missä muodossa anista käytetään?
• Pitääkö siemenet murskata?
• Millainen käyttömäärä sopii eri valmistustavoille?
• Milloin valmistetta käytetään?
• Kuinka pitkään käyttöä voi jatkaa?
• Mihin muihin kasveihin anis voidaan yhdistää?
• Sopisiko anis juuri omaan tilanteeseen?
• Vaikuttavatko lääkitykset, sairaudet tai elämäntilanne sen käyttöön?

Näihin kysymyksiin ei ole yhtä kaikille sopivaa vastausta.

Aniksen turvallisuus lyhyesti

Tavallisina maustemäärinä anis sopii useimmille ihmisille. Säännöllinen rohdoskäyttö on kuitenkin eri asia kuin ruoan maustaminen.

Anista ei tule käyttää, jos sille, anetolille tai muille sarjakukkaiskasveille on allerginen. Raskauden ja imetyksen aikaisesta rohdoskäytöstä ei ole riittävästi turvallisuustietoa.

Aniksen eteerinen öljy on hyvin tiivistetty valmiste, eikä sitä pidä rinnastaa aniksensiemeniin tai tavalliseen maustekäyttöön.

Säännöllisen lääkityksen, jonkin sairauden tai pitkäaikaisten oireiden yhteydessä rohdoskäytön soveltuvuus tulee arvioida erikseen.

Pieni siemen, pitkä historia

Anis yhdistää harvinaisella tavalla keittiön, historian ja vanhan eurooppalaisen yrttiperinteen.

Sama pieni siemen on kulkenut muinaisesta maailmasta antiikin juhlapöytiin, keskiajan luostaripuutarhoihin, apteekkien rohdosviljelmille ja suomalaisten leipiin ja juomiin.

Mausteena anis on helposti lähestyttävä. Rohdoskasvina se avaa kuitenkin laajemman maailman, jossa ei riitä, että tiedämme, mihin kasvia on joskus käytetty.

Yhtä tärkeää on ymmärtää, miten sitä käytetään, kuinka paljon, kuinka pitkään – ja sopiiko se juuri omaan tilanteeseen.

Haluatko tietää, miten anista käytetään käytännössä?

Isoäidin Apteekin jäsenalueella anikseen perehdytään pintaa syvemmältä.

Laajasta anisprofiilista löydät:

• anisteen ja muiden valmistusten ohjeet
• eri valmistustapojen käyttömäärät
• siementen käsittelyn ennen käyttöä
• käytön ajankohdan ja keston
• aniksen yhdistämisen muihin kasveihin
• tutkimustiedon ymmärrettävästi avattuna
• tutkimuksissa käytetyt valmisteet ja määrät
• tärkeät vasta-aiheet ja yhteisvaikutukset
• eri elämäntilanteissa huomioitavat asiat

Jäsenalueen tarkoituksena ei ole vain kertoa, mihin kasvia on perinteisesti käytetty. Siellä opit arvioimaan, miten kasvia käytetään, milloin se on tarkoituksenmukainen valinta ja sopiiko se juuri omaan tilanteeseen.

Liity Isoäidin Apteekin jäseneksi ja opi käyttämään kasveja turvallisesti, harkiten ja pintaa syvemmältä.