Mustikka – metsän sininen aarre ruoassa ja vanhassa kotiapteekissa

Mustikka (Vaccinium myrtillus) on yksi suomalaisen metsän rakastetuimmista aarteista. Sen ravintosisältö, mahdolliset terveyshyödyt ja monet käyttötavat kiinnostavat nykyään laajasti, mutta mustikan tarina ulottuu paljon nykyisiä smoothieita ja marjajauheita kauemmas.

Mustikka on ollut meille ruokaa, talvivarastoa, vanhan kotiapteekin raaka-ainetta ja osa suomalaista makumuistia. Moni muistaa yhä mummolan mustikkamaidon, talkkunan ja metsämustikoista leivotun lämpimän mustikkapiirakan.

Mustikka lyhyesti

Tieteellinen nimi: Vaccinium myrtillus
Heimo: kanervakasvit, Ericaceae
Kasvumuoto: monivuotinen varpu
Korkeus: tavallisesti noin 10–50 cm
Levinneisyys Suomessa: koko maa
Kasvupaikka: tuoreet ja kuivat kangasmetsät, korpialueet ja tunturikankaat
Kukinta: touko–kesäkuu
Marjojen keruuaika: tavallisesti heinäkuulta alkusyksyyn
Käytettävä kasviosa: ensisijaisesti kypsä marja
Maku: miedon makea, hieman hapan ja hienovaraisen supistava
Energeettinen luonne: viilentävä, supistava ja ravitseva

Historian havinaa – kivikauden marjasta mustikkapiirakkaan

Mustikka kuuluu Euroopan vanhimpiin hyödynnettyihin luonnonmarjoihin. Arkeologisista löydöistä on tavattu hiiltyneitä mustikan siemeniä, jotka viittaavat siihen, että marjoja kerättiin ravinnoksi jo kivikaudella. Mustikoita on saatettu myös kuivata tai käsitellä lämmön avulla, jotta kesän sato säilyisi talvea varten.

Mustikan siemeniä on löydetty myös rautakautisista haudoista. Tämä herättää kiinnostavan ajatuksen siitä, että marjalla on voinut olla ravinnon lisäksi symbolista tai rituaalista merkitystä.

Keskiajalla mustikka tunnettiin myös luostarien ruokataloudessa ja kasvien käytössä. Naantalin birgittalaisluostarin alueelta tehtyjen löytöjen perusteella metsämustikkaa hyödynnettiin ravintona, mahdollisesti lääkinnällisiin tarkoituksiin sekä tekstiilien värjäämiseen.

Mustikka ei säilynyt yhtä helposti kuin puolukka

Mustikan asema suomalaisessa ruokataloudessa oli pitkään erilainen kuin paremmin säilyvän puolukan. Pehmeä mustikka pilaantui helposti, eikä sokeria ollut tavallisissa talouksissa käytettävissä nykyiseen tapaan.

Siksi mustikat syötiin usein tuoreeltaan tai kuivattiin talven varalle. Kuivaaminen oli yksi tärkeimmistä tavoista säilyttää marjojen maku ja käyttömahdollisuudet pitkälle talveen.

Mustikkapöperöä, mustikkamöllöä ja talkkunaa

Vanhoissa suomalaisissa marjaruoissa yhdistyivät metsästä kerätyt marjat ja talon omat viljatuotteet.

Hämäläiseen mustikkapöperöön sekoitettiin mustikoita ja talkkunajauhoja. Karjalainen mustikkamöllö eli tilluska valmistettiin survotuista mustikoista ja ruisjauhoista tai murennetusta hapanleivästä.

Näistä yksinkertaisista ruoista kulkee pitkä makuperinteen ketju mustikkakukkoon, rättänään ja myöhemmin koko kansan rakastamaan mustikkapiirakkaan.

Toivo Rautavaaran mukaan Suomessa syötiin jo satoja vuosia sitten eräänlaista ”mustikkahilloa”. Se ei ollut nykyisen kaltaista sokerilla keitettyä hilloa, vaan mustikoihin sekoitettiin esimerkiksi ruis-, ohra-, kaura- tai talkkunajauhoja. Sokerihillot yleistyivät vasta myöhemmin.

Mustikkamaito – vanha kansallisherkku

Moni muistaa edelleen kulhollisen tuoreita mustikoita ja kylmää maitoa. Toivo Rautavaara kuvasi mustikkamaitoa vanhaksi kansallisherkuksi, joka sopi erityisen hyvin lämpimän ruisleivän seuraksi.

Joskus yksinkertaisin tapa käyttää kasvia on myös kaikkein mieleenpainuvin.

Näin tunnistat mustikan

Mustikka on matala ja pystykasvuinen varpu. Sen nuoret versot ovat vihreitä, kaljuja ja selvästi nelisärmäisiä. Vanhemmiten varret puutuvat, muuttuvat ruskeiksi ja menettävät osan särmikkyydestään.

Mustikan lehdet ovat:

• lyhytruotisia
• soikeanpuikeita
• reunoiltaan hienosahaisia
• nuorina vaaleanvihreitä ja myöhemmin tummempia.

Toisin kuin monet muut kanervakasvit, mustikka pudottaa lehtensä syksyllä.

Pienet kellomaiset kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa ja riippuvat alaspäin. Niiden väri voi vaihdella kalpeanvihreästä ja kellertävästä punertavaan tai kirkkaan karmiininpunaiseen.

Kypsä metsämustikka on pyöreä, tummansininen ja tavallisesti sinertävän vahapinnan peittämä. Joissakin mustikkakannoissa marjat voivat olla myös kiiltävän mustia. Hedelmäliha on voimakkaan violetinsinistä ja marjan kannassa näkyy pyöreä, kuoppamainen syvennys.

Mustikka ja juolukka – miten ne erottaa?

Mustikan tavallisin näköislaji on juolukka. Molemmat marjat ovat syötäviä, mutta niiden rakenteessa, värissä ja maussa on eroja.

Metsämustikka

• Hedelmäliha on violetinsinistä.
• Marja värjää sormet ja suun voimakkaasti.
• Maku on täyteläinen ja hieman hapan.
• Nuoret varret ovat vihreitä ja särmikkäitä.

Juolukka

• Hedelmäliha on vaaleaa.
• Marja ei värjää yhtä voimakkaasti.
• Maku on tavallisesti mustikkaa miedompi ja vetisempi.
• Varret ovat pyöreämpiä ja usein ruskehtavia.

Missä mustikka kasvaa?

Mustikka kasvaa koko Suomessa. Sitä tavataan tuoreissa ja kuivissa kangasmetsissä, kuusikoissa, mäntykankailla, korpialueilla ja tunturikankailla.

Mustikka kukkii aikaisin, minkä vuoksi keväthallat voivat vaurioittaa kukkia ja pienentää marjasatoa. Myös alkukesän kuivuus sekä kimalaisten ja muiden pölyttäjien vähyys vaikuttavat sadon muodostumiseen.

Maan pinnalla näkyvä mustikanvarpu on vain osa kasvista. Mustikka leviää maanalaisten maavarsien avulla, joten laaja kasvusto voi olla samaa alkuperää.

Mustikan ravintosisältö

Mustikan ravintosisältö muodostuu vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi kuidusta, luonnollisista hedelmähapoista, karotenoideista ja polyfenoleista.

Mustikka sisältää muun muassa:

• kuitua
• B-ryhmän vitamiineja
• folaattia
• C-vitamiinia
• E-vitamiinia
• K-vitamiinia
• karotenoideja, kuten luteiinia ja zeaksantiinia
• kaliumia
• kalsiumia
• fosforia
• rautaa
• sinkkiä
• mangaania.

Mustikka ei ole erityisen makea marja. Siinä on luontaisia sokereita, mutta myös vain vähän happoja, minkä vuoksi sen maku on metsämustikalle ominaisen mieto ja täyteläinen.

Mustikan antosyaanit

Mustikan tunnetuimpia yhdisteitä ovat antosyaanit. Ne ovat sinisiä, punaisia ja violetteja kasviväriaineita, jotka kuuluvat polyfenoleihin.

Metsämustikassa väriaineita on sekä kuoressa että hedelmälihassa. Siksi metsämustikka värjää suun, sormet ja mustikkapiirakan täytteen voimakkaan sinivioletiksi.

Pensasmustikan hedelmäliha on yleensä vaaleaa ja suuri osa sen väristä sijaitsee kuoressa.

Mustikan ravintosisältöä ei kannata arvioida vain yhden vitamiinin perusteella. Marjan erityisyys muodostuu kuidun, vitamiinien, kivennäisaineiden ja erilaisten kasviyhdisteiden kokonaisuudesta.

Mustikan terveyshyödyt osana ruokavaliota

Mustikan terveyshyötyjä on tarkasteltu myös terveystutkimuksissa, ja käytännössä mustikka voidaan nähdä sekä terveyttä edistävänä ruoka-aineena että osana monipuolista ruokavaliota.

Mustikan etuja ovat sen:

• kuitupitoisuus
• luontainen antosyaanipitoisuus
• monipuolinen polyfenolikoostumus
• vähäinen energiamäärä
• helppo käytettävyys
• hyvä säilyvyys pakastettuna
• sopivuus sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin.

Mustikan sisältämä kuitu tukee suoliston normaalia toimintaa. Antosyaanit ja muut polyfenolit ovat kasvin omia suoja-aineita ja yksi syy siihen, miksi tummia marjoja suositellaan osaksi vaihtelevaa ruokavaliota.

Mustikan perinteinen käyttö

Mustikkaa on käytetty eri puolilla Eurooppaa sekä ravintona että perinteisessä kotihoidossa.

Tuoreita marjoja syötiin kesäruokana maidon, piimän, viilin ja viljatuotteiden kanssa. Kuivattuja mustikoita säilytettiin talveksi ja käytettiin erityisesti vatsan rauhoittamiseen.

Mustikan marjoja kuvattiin perinteisessä rohdoskäytössä supistaviksi. Kuivatuista marjoista ja marjavedestä valmistettiin myös suun ja kurkun huuhteluun tarkoitettuja valmisteita. Euroopassa mustikkaa käytettiin lisäksi viinien värin syventämiseen sekä villan ja tekstiilien värjäämiseen.

Kuivattuja kotimaisia mustikoita oli ennen myynnissä sekä apteekeissa, että elintarvikekaupoissa. Viiniteollisuudessa kuivattua mustikkaa käytettiin punaviinin värin parantamiseen ja maun pehmentämiseen.

Tiesitkö?

Kun puhumme luonnonmukaisuudesta tai luontaistuotteista, käytämme sanoja, joiden kehittäjänä pidetään Toivo Rautavaaraa. Myös tuttu nimi Mehu-Maija on liitetty tähän ”mehumiehenä” tunnettuun hyötykasvien puolestapuhujaan.

Mustikan käyttö sisäisesti ja ulkoisesti

Sisäinen käyttö

Perinteisessä koti- ja rohdoskäytössä mustikan marjoja on käytetty mm:

• vatsan ja suoliston rauhoittamiseen
• tilapäisen ripulin ja muiden vatsavaivojen yhteydessä
• suun, ikenien, nielun ja kurkun hyvinvoinnin ylläpitämiseen
• virtsarakon ja virtsateiden hyvinvoinnin tueksi
• kuumeisten ja hengitysteihin liittyvien vaivojen aikana
• vatsan ja suoliston limakalvojen vahvistamiseen
• hiussuonten ja laskimoiden hyvinvoinnin tueksi
• peräpukamiin liittyvien vaivojen yhteydessä.

Myös verensokeriin liittyvä käyttö kuuluu mustikan vanhaan rohdosperinteeseen

Ulkoinen käyttö

Mustikkaa ja erityisesti sen siemenöljyä on hyödynnetty ulkoisesti:

• öljynä ja siemenöljynä
• salvoissa ja voiteissa
• linimenteissä
• hauteissa ja kääreissä
• saippuoissa
• shampoissa ja hoitoaineissa.

Mustikan käyttö keittiössä

Nykyajan keittiössä mustikka on yksi monipuolisimmista marjoistamme. Sitä käytetään:

• tuoreena
• pakastettuna
• kuivattuna
• mustikkajauheena
• mehuna ja mehutiivisteenä
• hilloina ja soseina
• smoothieissa
• puuroissa ja mysleissä
• jälkiruoissa
• salaateissa
• leivonnassa
• kastikkeissa ja marinadeissa.

Mustikka sopii hyvin esimerkiksi kauran, talkkunan, pähkinöiden, vaniljan, kardemumman, sitruunan, maitotuotteiden, juustojen ja riistan kanssa.

Tiesithän, että mustikka on hyväksi myös esim. koirille – vatsavaivoihin ja kuumeseen

Tuore, pakastettu, kuivattu vai jauhettu mustikka?

Tuore mustikka

Tuore metsämustikka on parhaimmillaan suoraan metsästä. Se sopii sellaisenaan syötäväksi, puuron päälle, mustikkamaitoon, salaatteihin ja leivontaan sekä smoothieen

Pakastettu mustikka

Pakastaminen on helppo tapa säilyttää mustikkasato talveksi. Pakastetut mustikat sopivat esimerkiksi:

• smoothieihin
• puuroihin
• kiisseleihin
• rahkoihin
• mustikkapiirakkaan.

Kuivattu mustikka

Kuivattujen marjojen maku on tuoreita mustikoita tiiviimpi. Niitä voi käyttää:

• retkieväänä
• myslissä
• puurossa
• marjajuomissa
• leivonnassa
• vedessä liotettuina.

Mustikkajauhe

Mustikkajauhe valmistetaan kuivatusta ja jauhetusta mustikasta tai marjan eri osista. Jauhe on tuoretta marjaa tiivistetympi tuote, koska suurin osa vedestä on poistettu.

Mustikkajauhetta voi lisätä esimerkiksi:

• puuroon
• jogurttiin
• rahkaan
• smoothieen
• taikinoihin
• jälkiruokiin.

Mustikkamehu

Mustikkamehu sisältää marjan vesiliukoisia yhdisteitä, mutta vähemmän kuitua kuin kokonainen marja. Täysmehua voidaan käyttää juomana sekä kastikkeiden, hyytelöiden ja jälkiruokien valmistuksessa.

Mustikan energeettinen luonne

Kasvien energeettisessä tarkastelussa mustikkaa kuvataan viilentäväksi, supistavaksi ja ravitsevaksi.

Viilentävä luonne yhdistetään kuumuuden ja ärtyneisyyden tasapainottamiseen. Supistavuus tuntuu suussa kevyenä kuivuutena, joka liittyy marjan sisältämiin tanniineihin.

Kypsän marjan makea ja täyteläinen maku tuo mustikkaan myös ravitsevan ja vahvistavan puolen. Mustikka on kiinnostava yhdistelmä mehukkuutta ja supistavuutta: marja on kostea, mutta jättää suuhun hienovaraisen kuivan tunteen.

Mustikan keruu

Mustikan marjat kuuluvat jokaisenoikeuksiin. Niitä saa poimia luonnosta ilman maanomistajan lupaa.

Poimi vain täysin kypsiä marjoja. Kypsä mustikka irtoaa helposti ja on sisältä kokonaan sinivioletti.

Paras keruusää on kuiva. Märät marjat litistyvät ja pilaantuvat nopeammin. Kerää mustikat puhtaaseen ja melko matalaan astiaan, jotta alimmaiset marjat eivät murskaannu.

Mustikan versojen, lehtien ja varpujen kerääminen ei kuulu samalla tavalla jokaisenoikeuksiin. Niiden talteenottoon tarvitaan maanomistajan lupa.

Mustikoiden säilytys

Tuoreet mustikat ovat herkkiä ja pilaantuvat nopeasti. Sato kannattaa puhdistaa ja käsitellä mahdollisimman pian keruun jälkeen.

Pakastaminen

Puhdista marjat roskista ja pakasta ne kuivina. Kuivina pakastetut mustikat säilyvät irtonaisempina ja niitä on helppo ottaa vain tarvittava määrä.

Kuivaaminen

Mustikoita voidaan kuivata kasvikuivurissa tai hyvin miedossa lämmössä. Kokonaisten marjojen kuivuminen vie aikaa, sillä kuori hidastaa kosteuden haihtumista.

Täysin kuivat marjat säilytetään tiiviissä astiassa valolta ja kosteudelta suojattuina.

Hillot, soseet ja mehut

Mustikasta voidaan valmistaa hilloa, sosetta, mehua, siirappia ja hyytelöä. Mustikka sisältää melko vähän pektiiniä, joten hillon rakennetta voidaan parantaa hillosokerilla tai lisäämällä joukkoon omenaa.

Helppo gluteeniton mustikkapiirakka

Mustikkapiirakka on yksi rakastetuimmista tavoista käyttää metsämustikoita. Tämä gluteeniton mustikkapiirakka valmistuu sekä tuoreista että pakastetuista mustikoista.

Ainekset

Pohja

• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 2 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
• 1 tl leivinjauhetta
• ½ dl maitoa tai kasvipohjaista juomaa

Täyte

• 4–5 dl metsämustikoita
• 200 g kermaviiliä tai kasvipohjaista vaihtoehtoa
• 1 kananmuna
• ½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 rkl perunajauhoja pakastemustikoille

Valmistus

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri kevyesti.
2. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi.
3. Sekoita gluteeniton jauhoseos ja leivinjauhe keskenään.
4. Lisää jauhoseos ja maito taikinaan vuorotellen.
5. Levitä taikina voideltuun, noin 24 senttimetrin piirakkavuokaan.
6. Levitä mustikat pohjan päälle. Sekoita pakastemustikoihin perunajauhot ennen lisäämistä.
7. Sekoita kermaviili, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri. Kaada seos mustikoiden päälle.
8. Paista 200 asteessa noin 25–30 minuuttia.
9. Anna mustikkapiirakan jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kanssa.

Mummolan maku

Kokeile myös yksinkertaista kesäherkkua: tuoreita mustikoita, kylmää maitoa tai piimää ja lusikallinen talkkunaa.

Mustikan turvallinen käyttö

Kypsä mustikanmarja on tavallinen elintarvike ja sopii useimmille osaksi normaalia ruokavaliota.

Mustikan lehdet ovat eri asia kuin marjat. Niitä ei suositella käytettäväksi omin päin pitkäaikaisena yrttijuomana tai rohdoksena. Ne sisältävät oksaalihappoa, minkä vuoksi käyttöä tulee välttää erityisesti munuaisvaivoissa.

Mustikka on enemmän kuin tuttu metsämarja

Mustikka näyttää yksinkertaiselta, mutta sen eri muodot poikkeavat toisistaan yllättävän paljon.

Mitä eroa on metsämustikalla ja pensasmustikalla? Entä tuoreella marjalla, mustikkajauheella ja mehulla? Miksi kuivattua mustikkaa on käytetty eri tavalla kuin tuoretta? Miten marjaa on hyödynnetty vanhassa kasvilääkinnässä ja kotikosmetiikassa?

Isoäidin Apteekin jäsensivustolla tutustumme mustikkaan pintaa syvemmältä. Mukana ovat tarkempi ravintoaineiden ja kasviyhdisteiden vertailu, eri mustikkavalmisteiden erot, perinteiset käyttötavat, kasvin energeettinen tarkastelu sekä turvallisen käytön tärkeät yksityiskohdat. 

Tutustu jäsensivuihin tästä