Orvokki – syötävä kukka ja vanha kansanrohto
Orvokit ovat aina viehättäneet minua. Niissä on jotain sellaista syvyyttä, jota en oikein osaa pukea sanoiksi. Kauneutensa lisäksi orvokki on kuitenkin myös kiinnostava rohdoskasvi, jota on käytetty perinteisesti ihon, hengitysteiden ja lymfakierron tukena. Erityisesti tuoksuorvokki (Viola odorata) ja keto-orvokki (Viola tricolor) ovat tunnettuja sekä kansanlääkinnässä että länsimaisessa yrttiperinteessä.
Orvokki mielletään usein ennen kaikkea aikaisen kevään kauniiksi kukaksi, mutta sen historia on paljon laajempi. Se on ollut sekä koriste, tuoksukasvi, ravintokasvi että rohdos. Juuri tämä tekee siitä niin kiinnostavan. Harva kasvi yhdistää yhtä luontevasti kauneuden, käytännöllisyyden ja pitkän käyttöhistorian. Orvokki on luonteeltaan lempeä, pehmentävä ja tasapainottava rohdos. Se tukee kehoa parhaiten arkisissa vaivoissa ja silloin, kun tarvitaan rauhoittavaa ja hellävaraista hoivaa.
Miksi orvokki on niin erityinen rohdoskasvi?
Orvokin viehätys ei liity vain sen ulkonäköön. Sen kukissa on herkkä, makea tuoksu, ja siihen on liitetty vuosisatojen ajan rakkauden, hedelmällisyyden ja nuorekkaan elinvoiman symboliikkaa. Orvokki yhdistettiin jo varhain Afroditeen, eikä se ole yllättävää: kasvissa on pehmeyttä, hienostuneisuutta ja samalla iloista keväistä energiaa.
Historiallisesti orvokki on ollut myös arvostettu hajuvesikasvi. Viktoriaanisella aikakaudella sen tuoksu oli niin suosittu, että pelkästään Ranskassa kerrotaan korjatun vuosittain kuusi tonnia orvokinkukkia hajustekäyttöön. Tämä kertoo siitä, ettei orvokki ole ollut vain vaatimaton pihan kukka, vaan aidosti haluttu ja arvostettu kasvi.
Elias Lönnrot kirjoitti:
”On ulostuttava ja veren raitistuttava. Vasten pahaa rohtumaa (crusta lactea), kun vähäiset lapset saavat kasvihinsa, liotetaan sitä maidossa, ja nautitaan teelusikottain, tahi keitetään (teenä), otettuna kourallinen kuivia kasveja puoleen tuoppiin vettä ja vähän kiehautettuna, jota sitte nautitaan joka päivä.”
”Taikka annetaan kuivana hienonnettua ja riiskassa keitettyä illoin aamuin eli useimmin siksikun rohtuma katoaa. Sanotaan avulliseksi myös muissa pääruveissa ja useissa taudeissa, niink. ruusussa, luuvalossa, savipuolissa, kavissa, pahoissa haavoissa jne.”
Harva tietää, että orvokin kiinnostavin puoli löytyy sen terveyshyödyistä.
Erityisesti tuoksuorvokkia ja keto-orvokkia on käytetty ihon, limakalvojen ja hengitysteiden tukemiseen. Molemmat lajit ovat monipuolisia, mutta keto-orvokilla on erityisen vahva maine ihorohtona, kun taas tuoksuorvokki tunnetaan myös siirapeista ja hengitysteiden lempeänä tukijana.
Orvokki ihonhoidossa
Keto-orvokkia on käytetty jo keskiajan lopulta lähtien monenlaisten iho-ongelmien yhteydessä. Sitä on annettu rohtumiin, maitorupeen, savipuoleen, psoriaasin kaltaisiin oireisiin, kutinaan, auringonpolttamiin, paiseisiin ja huonosti paraneviin haavoihin. Lehdistä on tehty viilentäviä hauteita ja laastareita tulehtuneille tai “kuumille” ihoalueille.
Tämä ei ole kovin yllättävää, kun tarkastelee kasvin ominaisuuksia. Orvokki on viilentävä ja kosteuttava, mikä tekee siitä hyödyllisen erityisesti silloin, kun iho on ärtynyt, kuiva, kuumottava tai tulehtunut. Se ei kuivata ihoa lisää, vaan rauhoittaa sitä. Juuri siksi sitä on pidetty hyvänä rohtona myös lasten iholle.
Orvokin vaikutus perustuu osittain sen sisältämiin lima-aineisiin, jotka suojaavat ja pehmentävät kudoksia. Lisäksi siinä on runsaasti flavonoideja, fenoleita ja muita yhdisteitä, joilla on antioksidanttisia ja tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia. Ulkoisesti käytettynä orvokki voi lievittää ihon ärsytystä ja turvotusta, mutta sitä on käytetty myös sisäisesti silloin, kun iho-oireiden on ajateltu liittyvän koko elimistön kuormitukseen.
Tuki hengitysteille ja yskään
Orvokilla on pitkä perinne myös hengitystierohdoksena. Sen lehtiä ja kukkia on käytetty tukkoisuuteen, yskään, keuhkoputkentulehdukseen, kurkun ärsytykseen ja jopa hinkuyskään. Erityisen tunnettu valmiste on orvokkisiirappi, jota on annettu etenkin kuivaan yskään ja lasten hengitystieoireisiin.
Orvokin vahvuus on sama kuin ihonhoidossa: se pehmentää ja rauhoittaa. Lima-aineet voivat suojata ärtyneitä limakalvoja, ja saponiinit tukevat liman irtoamista. Orvokki ei ole kaikkein voimakkain limaa irrottava yrtti, mutta se on hyvin miellyttävä silloin, kun yskä on kuiva, kurkkua raastava ja hengitystiet tuntuvat herkistyneiltä.
Myös orvokinkukkahunajaa on käytetty kuivan yskän helpottamiseen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten kasvia on hyödynnetty käytännöllisesti ja arkisesti. Kaikkien rohdosten ei tarvitse olla monimutkaisia. Joskus juuri yksinkertaiset valmistustavat ovat niitä toimivimpia.
Orvokki ja lymfajärjestelmä
Yksi orvokin kiinnostavimmista vaikutuksista liittyy lymfajärjestelmään. Yrttiperinteessä sitä on pidetty lymfaa liikuttavana ja puhdistavana kasvina. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että orvokkia on käytetty silloin, kun kehossa on turvotusta, tukkoisuutta, hitaasti väistyviä iho-oireita tai taipumusta rauhasten ja kudosten kuormittumiseen.
Keväisin orvokki onkin ollut osa niin sanottuja verenpuhdistuskuureja yhdessä esimerkiksi nokkosen ja takiaisen kanssa. Vanha ajatus “veren puhdistamisesta” voidaan ymmärtää nykyisin ehkä laajemmin aineenvaihdunnan, ihon ja poistumisteiden tukemisena. Orvokin kohdalla tämä näkyy siinä, että se on yhdistetty sekä ihon hyvinvointiin että kehon yleiseen puhdistumiseen.
Mitä orvokki sisältää?
Keto-orvokin aineosat selittävät hyvin sen laaja-alaista käyttöä. Kasvissa on triterpenoidisaponiineja, kasvilimaa, parkkiaineita, polysakkarideja, karvasaineita, salisyylihappoa ja sen johdoksia sekä runsaasti flavonoideja, kuten rutiinia, orientiinia, kemferolia, luteoliinia, apigeniinia ja kversetiiniä. Lisäksi siinä on C-vitamiinia ja karotenoideja.
Orvokin sisältämä salisyylihappo selittää osaltaan sen käyttöä kivun ja päänsäryn yhteydessä. Lehtiä ja kukkia onkin käytetty perinteisesti lievittämään särkyä ja vähentämään tulehdusta. Kasvissa on myös syklotideiksi kutsuttuja makrosyklisiä peptidejä, jotka ovat herättäneet tutkimuksellista kiinnostusta erityisesti niiden biologisen aktiivisuuden vuoksi.
Nykytutkimuksessa on tarkasteltu myös orvokin antimikrobisia ominaisuuksia. Tämä ei tarkoita, että kyseessä olisi jokin yksinkertainen “luonnon antibiootti”, mutta se vahvistaa käsitystä siitä, että orvokki sisältää useita aidosti aktiivisia yhdisteitä.
Orvokki ravintona ja kevätkeittiössä
Orvokki on myös syötävä kasvi lautasella. Kukat ovat tunnettuja ruokien koristeina, mutta ne eivät ole vain koristetta. Niitä voi käyttää salaatteihin, juomiin, hedelmäsalaatteihin, jälkiruokiin, hyydykkeisiin, leivonnaisiin, jäätelöön, siirappeihin ja hunajaan. Niistä voi valmistaa myös hilloa ja viiniä.
Nuoret lehdetkin ovat syötäviä ja sopivat salaatteihin. Lisäksi orvokki sisältää A- ja C-vitamiinia, joten sitä voi lisätä ravitseviin kevättee-sekoituksiin muiden vihreiden yrttien, kuten nokkosen ja vuohenputken, kanssa. Sen maku on hienovarainen, hieman makea ja pehmeä, joten se ei peitä muita makuja alleen.
Yksi ihana tapa käyttää orvokkia on valmistaa violetti-orvokkivoita. Pehmeään voihin sekoitetaan tuoreita orvokinkukkia ja pieni määrä hunajaa tai vaahterasiirappia. Halutessaan mukaan voi lisätä vähän sitruunankuorta, mutta sitä kannattaa käyttää varovasti, jotta orvokin oma maku ei peity. Tällainen voi sopii erityisen hyvin lämpimien skonssien tai keväisten leivonnaisten kanssa.
Mitä käytössä on hyvä huomioida?
Orvokki on luonteeltaan lempeä rohdoskasvi, mutta kuten kaikkien yrttien kohdalla, myös sen käytössä on hyvä huomioida tietyt rajoitukset. Tuoretta keto‑orvokkia ei suositella pienille lapsille, ja suurina annoksina tai pitkäaikaisesti käytettynä se voi aiheuttaa allergista ihottumaa.
Lasten yskän tukena orvokkia on kuitenkin perinteisesti käytetty kuivattuna tai valmisteina, kuten siirappina – ei tuoreena kasvina. Heikentyneen immuniteetin tilanteissa orvokin käyttöön on silti syytä suhtautua harkiten.
Orvokki on parhaimmillaan osana tavallista, kohtuullista kotikäyttöä: teenä, siirappina, hauteena, voiteena tai ruokien joukossa.
Orvokki on paljon enemmän kuin kevään kaunis kukka!
Se on ollut osa yrttiperinnettä rohdoskasvina, jota on käytetty erityisesti ihon, hengitysteiden, limakalvojen ja lymfajärjestelmän tukena. Samalla orvokki on syötävä ja ravitseva kasvi sekä poikkeuksellisen viehättävä osa keväistä luontoa.
Ehkä juuri tässä piilee sen vetovoima. Orvokki on pieni ja herkkä, mutta sen merkitys on yllättävän laaja. Toivottavasti se löytää paikkansa myös sinun yrttikaapissa kuin keittiössäkin.
Haluatko lukea ja oppia lisää syvällistä tietoa rohdoskasveista? Opettelemme tekemään myös yskänsiirappia orvokeista. Liity Isoäidin Apteekin jäseneksi. Jäsenenä saat laajoja artikkeleita yrteistä, reseptejä, perinnetietoa ja luonnonmukaisen hyvinvoinnin sisältöjä ympäri vuoden.
