Nokkosensiemenet – keruu, kuivaus, säilytys ja käyttö
Täällä Sysmässä nokkosensiemenien keruuaika näyttää olevan tänä vuonna tavallista aikaisemmin käsillä.
Kävin eilen katsomassa omat tutut nokkospaikkani ja totesin, että nämähän alkavat olla keruukunnossa. Osassa nokkosista siemenryppäät olivat jo runsaita, vihreitä ja niin painavia, että ne riippuivat selvästi alaspäin.
Yleensä nokkosensiemenien paras keruu ajankohta on elo–syyskuu. Keruuaikaa ei kuitenkaan kannata katsoa vain kalenterista. Kasvupaikka, kesän lämpö ja sateet vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti siemenet kehittyvät.
Siksi omat nokkospaikat kannattaa käydä tarkistamassa jo heinäkuun lopulla. Ainakin täällä Sysmässä osa siemenistä näyttää olevan jo valmiina kerättäväksi.
Nokkosen satokausi ei pääty kevääseen
Moni kerää nokkosesta keväällä nuoret versot ja lehdet, mutta myöhemmin kesällä nokkonen tarjoaa vielä toisen sadon: siemenet.
Siemenet muodostuvat nokkosen emikasveihin runsaina ryppäinä. Niitä voi käyttää tuoreina tai kuivata myöhempää käyttöä varten. Kuivattuja siemeniä voi ripotella esimerkiksi puuron, myslin, jogurtin, salaatin tai keiton päälle sekä lisätä leipä- ja sämpylätaikinoihin.
Ennen keräämistä täytyy kuitenkin löytää oikea kasvi, sillä kaikki nokkoset eivät tuota siemeniä.
Nokkosensiemen – kotimainen superfood
Nokkosensiemenöljy sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja, erityisesti linolihappoa eli omega-6-rasvahappoa, sekä öljyhappoa eli omega-9-rasvahappoa. Siemenissä on myös E-vitamiinin eri muotoja, folaattia, A- ja K1-vitamiinia sekä useita kivennäis- ja hivenaineita, kuten kalsiumia, magnesiumia, rautaa, kaliumia ja piitä. Lisäksi niissä on fytosteroleja, erityisesti beet-sitosterolia, sekä flavonoideja, tanniineja, ligniiniä ja piidioksidia. Siemenissä on myös biologisesti aktiivisia amiineja ja välittäjäaineita, kuten asetyylikoliinia, serotoniinia, koliinia ja histamiinia.
Mistä tunnistaa nokkosen emikasvin?
Isonokkonen (Urtica dioica) on tavallisesti kaksikotinen kasvi. Tämä tarkoittaa, että hede- ja emikukat kasvavat eri yksilöissä.
! Siemeniä kerätään emikasveista !
Emikasvin kukinnot ja myöhemmin kehittyvät siemenryppäät
- ovat runsaita ja melko tiheitä
- riippuvat alaspäin
- näyttävät siementen kehittyessä raskailta
- sisältävät runsaasti pieniä vihreitä tai myöhemmin kellanruskeita siemeniä
Hedekasvin kukinnot
- ovat yleensä väljempiä
- suuntautuvat enemmän sivulle tai ylöspäin
- voivat kukinta-aikana pölläyttää siitepölyä
- eivät kehitä kerättäviä siemeniä
Hyvä tuntomerkki on = hedekukinto on pysty ja emikukinto nuokkuva. Ero on helpoin huomata siinä vaiheessa, kun emikasvin siemenryppäät ovat jo kehittyneet kunnolla.
Milloin nokkosensiemenet ovat keruukunnossa?
Nokkosensiemenien keruuajasta löytyy hieman erilaisia ohjeita. Tämä johtuu osittain siitä, missä kehitysvaiheessa siemenet halutaan kerätä.
Osa kerää nokkosensiemenet jo heinä–elokuussa, kun siemenryppäät ovat vielä tummanvihreitä ja täyteläisiä. Toiset odottavat myöhempään, jolloin siemenet ovat kypsyneet pidemmälle, muuttuneet oliivinvihreiksi tai hieman ruskehtaviksi ja irtoavat tertuista helpommin. Molemmat keruuvaiheet ovat mahdollisia eli
Molemmat voivat siis olla oikein.
Vihreät nokkosensiemenet
Ruokakäyttöön siemeniä voidaan kerätä jo vihreinä, kun:
- siemenryppäät ovat selvästi muodostuneet
- tertut ovat runsaita ja painavia
- ne riippuvat alaspäin
- pienet vihreät siemenet tuntuvat täyteläisiltä
- tertut eivät enää muistuta hentoja kukintoja
Vihreitä siemeniä voi käyttää tuoreina tai kuivata talven varalle.
Kypsemmät siemenet
Kun siemenet kypsyvät pidemmälle, niiden väri muuttuu vähitellen vihreästä oliivinvihreäksi, kellertäväksi tai ruskehtavaksi. Samalla tertut kuivuvat ja siemenet alkavat irrota helpommin.
Täysin kypsiä siemeniä ei kannata jättää kasvustoon liian pitkäksi aikaa, sillä lopulta ne varisevat maahan.
Hyvä käytännön testi on ottaa pieni siemenrypäs sormien väliin. Jos siemenet ovat selvästi muodostuneita ja irtoavat melko helposti, keruu voi alkaa. Jos kukinnot ovat vielä hyvin hentoja ja siemenet lähes olemattomia, kannattaa odottaa.
Paras sää nokkosensiemenien keräämiseen
Kerää siemenet kuivalla säällä sen jälkeen, kun aamukaste on haihtunut.
Märät ja tiheät siemenryppäät kuivuvat hitaasti ja voivat alkaa hautua, jos ne jätetään pitkäksi aikaa koriin tai pussiin. Kerätyt nokkoset kannattaa viedä käsiteltäviksi mahdollisimman pian.
Valitse puhdas kasvupaikka. Nokkosta ei suositella kerättäväksi:
- vilkkaiden teiden varsilta
- kompostien tai karjasuojien vierestä
- lannoitetuilta pelloilta
- koirien suosimilta ulkoilualueilta
- paikoista, joissa on käytetty torjunta-aineita
Nokkonen viihtyy typpipitoisessa maassa ja voi kerätä itseensä runsaasti nitraattia. Sen vuoksi kaikkein rehevimmät lantaloiden, navettojen ja voimakkaasti lannoitettujen alueiden nokkoset kannattaa jättää keräämättä.
Näin keräät nokkosensiemenet
Ota mukaan:
- tukevat käsineet
- puhtaat sakset
- ilmava kori, sanko tai paperipussi
- pitkähihaiset vaatteet
Vaikka huomio keskittyy siemeniin, nokkosen varsissa ja lehdissä on edelleen poltinkarvoja.
Siemeniä voi kerätä kahdella tavalla.
- Leikkaa pelkät siemenryppäät
Leikkaa runsaat, riippuvat siementertut lyhyen varren kanssa suoraan keruuastiaan.
Tämä tapa on siisti ja kotiin tulee vähemmän lehtiä ja varsia. Pienten terttujen leikkaaminen yksitellen voi kuitenkin olla hidasta.
- Leikkaa koko siemeniä kantava latva
Nopeampi tapa on leikata nokkosen siemeniä kantava latvaosa. Kotona huonot lehdet ja ylimääräiset varret poistetaan ennen kuivausta.
Älä täytä keruuastiaa liian tiiviisti. Tuoreet nokkoset lämpenevät helposti, jos ne jäävät pitkäksi aikaa paksuksi kasaksi.
Jätä kasvustoon aina runsaasti siemeniä. Näin nokkonen pääsee jatkamaan lisääntymistään eikä koko kasvustoa tyhjennetä yhdellä keruukerralla.
Vielä yksi tapa kerätä. Minä keräsin siemenet niin, että otin käsineillä nokkosen varren peukalon ja etusormen väliin ja liu’utin sormia vartta pitkin ylöspäin. Näin siemenryppäät sain suoraan keruuastiaan toki lehtiäkin tuli mukaan.
Tapa on nopea etenkin silloin, kun siemenryppäät ovat runsaita ja hyvin muodostuneita. Käytä tukevia käsineitä, sillä nokkosen varsissa ja lehdissä on edelleen poltinkarvoja. Kerää vain osa siemenistä ja jätä kasvustoon myös runsaasti kypsyviä ryppäitä.
Pitääkö nokkosensiemenet pestä?
Puhtaalta paikalta kerättyjä siemenryppäitä ei yleensä tarvitse pestä.
Käy tertut läpi ja poista:
- hyönteiset
- hämähäkinseitit
- kuivat tai vioittuneet lehdet
- muut kasvinosat
- näkyvä lika
Peseminen lisää tiheisiin siemenryppäisiin paljon kosteutta ja pidentää kuivumisaikaa. Mikäli tertut täytyy jostain syystä huuhdella, valuta ja kuivaa ne heti erityisen ilmavasti.
Näin kuivaat nokkosensiemenet
Siemenet voidaan kuivata huoneilmassa, kasvikuivurissa tai hyvin miedossa uuninlämmössä.
Kuivaaminen huoneilmassa
Levitä siemeniä kantavat varret:
- kuivausritilälle
- puhtaalle kankaalle
- leivinpaperille
- puhtaan pyyhkeen päälle
Tee kerroksesta ohut ja ilmava. Älä kasaa vihreitä varsia päällekkäin.
Sijoita ne lämpimään, kuivaan, varjoisaan ja hyvin ilmastoituun paikkaan. Kääntele varsia päivittäin.
Kuivuminen vie olosuhteista riippuen useita päiviä. Mitä vihreämpinä ja kosteampina siemenet kerätään, sitä pidempään kuivaus kestää.
Varret voi myös ripustaa pieninä ja väljinä nippuina. Niiden alle kannattaa levittää puhdas paperi tai kangas, sillä kuivuvat siemenet alkavat helposti varista.
Kuivaaminen kasvikuivurissa
Levitä varret väljästi kuivurin ritilöille.
Käytä mietoa lämpöä. Suosi nokkosen sekä siementen kuivaamiseen alle 35 asteen lämpötilassa.
Kuivaaminen uunissa
Uunissa varret levitetään leivinpaperin päälle uunipellille. Käytä mahdollisimman matalaa, noin 30–40 asteen lämpötilaa ja jätä uunin luukku hieman raolleen, jotta kosteus pääsee poistumaan.
Tarkkaile siemeniä. Tarkoitus on kuivata, ei paahtaa niitä.
Milloin siemenet irrotetaan varresta?
Siemenet voi irrottaa ennen kuivausta, mutta usein helpointa on esikuivata ensin.
Kun varret ovat kuivahtaneet:
- Laita ne suuren kulhon tai puhtaan kankaan päälle.
- Hiero terttuja käsineillä sormien välissä.
- Riivi kuivat siemenet irti varsista.
- Poista suurimmat varren- ja lehdenpalat.
- Siivilöi siemenet tarvittaessa.
- Levitä irrotetut siemenet vielä jälki kuivumaan, jos tarvetta.
Kaikkea pientä vihreää suojuslehtimateriaalia ei välttämättä saa pois. Kotikäytössä siementen ei tarvitse näyttää täysin puhdistetulta kauppatuotteelta.
Mistä tietää, että nokkosensiemenet ovat kuivia?
Siementen täytyy olla täysin kuivia ennen purkittamista.
Kuivat siemenet:
- eivät tunnu nihkeiltä
- eivät takerru toisiinsa
- liikkuvat astiassa irtonaisina
- rapisevat kevyesti
- eivät muodosta puristettaessa kosteaa paakkua
Voit tehdä myös purkkitestin. Laita pieni määrä jäähtyneitä siemeniä suljettuun lasipurkkiin vuorokaudeksi.
Jos purkin sisäpintaan muodostuu kosteutta tai siemenet alkavat paakkuuntua, ne eivät ole vielä kuivia. Levitä ne takaisin kuivumaan.
Nokkosensiemenien säilyttäminen
Kun siemenet ovat täysin kuivia ja jäähtyneitä, siirrä ne puhtaaseen, kuivaan ja tiiviisti sulkeutuvaan lasipurkkiin.
Säilytä purkki:
- kuivassa
- valolta suojattuna
- viileähkössä paikassa
- poissa lieden tai muun lämmönlähteen vierestä
Merkitse purkkiin kasvin nimi ja keruuvuosi.
Käyttäisin kotona kuivatut siemenet mieluiten seuraavaan keruukauteen mennessä. Tarkista aina ennen käyttöä tuoksu, ulkonäkö ja maku.
Älä käytä siemeniä, jos:
- niissä näkyy hometta
- ne tuoksuvat ummehtuneilta
- ne ovat kostuneet tai paakkuuntuneet
- niiden maku on selvästi härskiintynyt
Miten nokkosensiemeniä käytetään?
Nokkosensiemenet maistuvat melko miedolta ja hieman pähkinäiseltä. Niitä voi käyttää sellaisenaan tai kevyesti paahdettuina.
Kokeile esimerkiksi:
- puuron tai myslin päälle
- jogurttiin
- smoothieen
- salaatteihin
- keittojen päälle
- yrttisuolaan
- leipä- ja sämpylätaikinaan
- siemennäkkäriin
- pestoon
Siemenet ovat pieniä, joten niitä ei tarvitse käyttää suuria määriä. Luonnonkasvien käyttö kannattaa aina aloittaa maltillisesti, varsinkin jos kasvi ei ole ennestään tuttu.
Keruukalenteri antaa suunnan – kasvi kertoo oikean hetken
Suomessa nokkosensiemenet kerätään tavallisesti loppukesällä, usein elo–syyskuussa. Tänä vuonna ainakin täällä Sysmässä luonto näyttää olevan hieman kalenteria edellä.
Osa oman pihapiirini nokkosista on vielä kukintavaiheessa, mutta osassa emikasveista riippuvat jo runsaat vihreät siemenryppäät.
Nokkospaikat kannattaa siis käydä tarkistamassa. Samankin kasvuston sisällä osa kasveista voi olla keruukunnossa ja osa vasta kehittelemässä siemeniään.
Kaikkea ei myöskään tarvitse kerätä yhdellä kertaa. Minusta on mukavaa palata samalle paikalle muutaman päivän tai viikon kuluttua ja katsoa, kuinka siemenet ovat sillä välin muuttuneet.
Siinä juuri on luonnosta keräämisen viehätys: kalenteri auttaa alkuun, mutta lopulta kasvi itse näyttää, milloin on oikea aika.
Oletko sinä jo käynyt katsomassa omat nokkospaikkasi – joko siemenryppäät riippuvat raskaina varsien sivuilla?