Vuohenputki – puutarhan kiusankappale ja keittiön aarre
Vuohenputki (Aegopodium podagraria) on yksi mielipiteitä voimakkaimmin jakavista kasveista. Puutarhureille se on sitkeä rikkaruoho, joka leviää nopeasti ja valtaa kukkapenkit.
Villiyrttien kerääjille ja rohdoskasveista kiinnostuneille se on puolestaan todellinen aarre – ravintorikas villivihannes ja vanha hyötykasvi.
Kevätauringon pilkistäessä puiden lomasta vuohenputki alkaa versoa – ja samalla alkaa myös villiyrttikausi keittiössä.
Tänä keväänä vuohenputki löysi jälleen tiensä lautaselleni, tällä kertaa munakkaan muodossa. Aamukävelyllä poimimani nuoret, heleänvihreät lehdet pääsivät mukaan paistinpannulle ja muuttuivat herkulliseksi lounaaksi. Vuohenputki toi annokseen raikkaan, hieman mausteisen vivahteen.
Tällaiset yksinkertaiset hetket – luonnosta kerääminen ja sen siirtäminen suoraan lautaselle – muistuttavat siitä, kuinka monin tavoin luonto voi meitä ravita.
Vuohenputki on yksi Suomen tunnetuimmista villivihanneksista. Se on helposti tunnistettava, sitkeä ja nopeasti leviävä kasvi, jota on käytetty ravintona ja rohtona vuosisatojen ajan.
Varhaiskeväällä noustessaan se tarjoaa vihreää ja ravinteikasta syötävää aikaan, jolloin muu tuore sato on vielä niukkaa. Siksi se on ollut merkittävä hyöty- ja selviytymiskasvi myös vaikeina aikoina, kuten katovuosina ja sota-aikoina.
Luostarien yrtti
Vuohenputki on niin sanottu arkeofyytti. Tällä tarkoitetaan kasvia, joka on tuotu alueelle hyvin varhain, yleensä ennen 1500-lukua, ja joka on sittemmin kotiutunut osaksi paikallista kasvistoa.
Monien tutkijoiden mukaan vuohenputki levisi Pohjois-Eurooppaan keskiajan luostarien yrttitarhojen kautta. Munkit viljelivät sitä lääkekasvina, ja ajan myötä kasvi karkasi puutarhoista ympäröivään luontoon.
Useiden Pohjoismaiden luostariraunioiden läheisyydessä vuohenputki kasvaa yhä tänäkin päivänä. Kasvitieteellisissä tutkimuksissa sitä on pidetty mahdollisena luostarijäänteenä esimerkiksi useissa Norjan ja Ruotsin vanhoissa luostariympäristöissä.
Keskiajalla luostarit olivat Euroopan tärkeimpiä lääkekasvien viljelyn keskuksia. Niissä kasvatettiin sekä paikallisia villiyrttejä että kauempaa tuotuja kasveja, kuten vuohenputkea, aleksanterinyrttiä ja rosmariinia.
Alkuperä ja historia Suomessa
Suomessa vuohenputki ei ole alkuperäinen kasvi. Se on todennäköisesti tuotu tänne keskiajalla luostarien yrttitarhoihin. Ajan myötä kasvi karkasi viljelmiltä ja kotiutui asutuksen läheisyyteen.
Jo Elias Lönnrot luonnehti vuohenputkea sanoilla: “lehdet keväällä hyvät kaaliksi ja pinatiksi kelvollisia.” Tämä kuvaus tiivistää hyvin vuohenputken merkityksen suomalaisessa ruokaperinteessä ja kansanperinteessä.
Nykyään vuohenputkea kasvaa erityisesti:
- puutarhoissa
- pihojen reunoilla
- metsänreunoissa
- pensaikoissa
Se muodostaa usein laajoja kasvustoja, mikä tekee siitä puutarhureille haastavan naapurin mutta villiyrttien kerääjälle helposti löydettävän kevätkasvin.
Pyhän Gerhardin yrtti
Keskiajalla vuohenputki tunnettiin monissa maissa nimillä Herb Gerard ja St. Gerard’s herb. Nimi viittaa kihdistä kärsivien suojeluspyhimykseen.
Kasvin yhteys kihtiin näkyy myös sen tieteellisessä nimessä podagraria. Sana podagra tarkoittaa kihdin aiheuttamaa jalkasärkyä.
Monissa kielissä vuohenputki tunnetaan edelleen tähän perinteeseen viittaavilla nimillä, kuten:
- Bishop’s goutweed
- Bishop’s weed
- Bishop’s elder
- saksaksi Giersch tai Geissfuss
Myös Hildegard von Bingen mainitsee vuohenputken teoksessaan Physica. Tuohon aikaan kasvia käytettiin erityisesti kihdin ja nivelvaivojen yhteydessä.
Kihdin yrtti
Keskiajalla kihti oli niin yleinen, että sitä kutsuttiin jopa “kuninkaiden taudiksi”. Runsas liha- ja alkoholipitoinen ruokavalio aiheutti virtsahapon kertymistä niveliin.
Vuohenputkea käytettiin tähän vaivaan monin tavoin:
- lehdistä valmistettuina hauteina
- kylpyinä vuohenputkikeitteessä
- teenä nautittuna
Kasvia pidettiin eräänlaisena kehon puhdistajana, joka auttoi poistamaan ylimääräisiä aineita ja tasapainottamaan kehon nesteitä.
Vuohenputki kansanlääkinnässä
Vuohenputkea on käytetty kansanlääkinnässä erityisesti kihdin, nivelvaivojen ja virtsateiden tukena. Sitä on pidetty tulehdusta rauhoittavana, nesteiden poistumista edistävänä ja keväistä puhdistautumista tukevana kasvina. Yrttiteenä sitä on arvostettu myös lempeänä, tasapainottavana juomana.
Keskiajan vihannes
Vuohenputki ei ollut vain lääkekasvi – se oli myös tärkeä ruokakasvi.
Keskiaikaisessa Krakovassa sitä myytiin toreilla villivihanneksena keittoihin. Ruotsissa ja Sveitsissä sitä kerättiin kevätsalaatteihin ja käytettiin keitettynä vihanneksena.
Anglosaksisessa Britanniassa vuohenputkea käytettiin jopa oluen kirkastamiseen. Ukrainassa vuohenputkea käytetään edelleen vihreän borssikeiton ainesosana.
Selviytymisen kasvi
Villikasvit ovat usein osoittautuneet arvokkaiksi kriisiaikoina. Myös vuohenputki nousi uudelleen tärkeäksi ravinnonlähteeksi toisen maailmansodan aikana.
Se tarjosi vitamiineja ja kivennäisaineita aikana, jolloin tuoretta ruokaa oli vaikea saada. Esimerkiksi Leningradin piirityksen aikana ihmisille suositeltiin keittoihin villikasveja, kuten nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa.
Ravintorikas villivihannes
Vuohenputken vihreät osat sisältävät esimerkiksi:
- C-vitamiinia
- karoteenia
- B-vitamiineja
- kivennäisaineita, kuten kaliumia, kalsiumia, kuparia ja mangaania
- kuitua
Siksi vuohenputkea on joskus kutsuttu jopa “paremmaksi pinaatiksi”.
Nuorina kerätyt lehdet sopivat hyvin esimerkiksi:
- munakkaisiin
- pestoon
- keittoihin
- piirakoihin
- salaatteihin
- lettu- ja leipätaikinoihin
Maku on raikas, vihreä ja hienostuneen mausteinen, etenkin aivan kevään nuorissa versoissa.
Rikkaruoho vai luonnon lahja?
Vuohenputki muistuttaa siitä, että rikkaruoho on usein vain väärässä paikassa kasvava hyötykasvi.
Kasvi, jota moni yrittää hävittää puutarhastaan, on sama kasvi, jota keskiajan luostarit viljelivät lääkkeenä ja ruokakasvina – ja jota kriisiaikoina arvostettiin ravinnonlähteenä.
Ehkä vuohenputki ei olekaan pelkkä rikkaruoho. Se on vanha villivihannes, joka odottaa uudelleen löytämistään.
Huomioitavaa vuohenputken käytössä
Vuohenputki on yleisesti käytetty villivihannes, mutta runsasta tai säännöllistä käyttöä kannattaa harkita tapauskohtaisesti. Erityisesti nesteenpoistolääkitystä käyttävien on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen säännöllistä rohdoskäyttöä.
Kerää vuohenputkea vain puhtailta kasvupaikoilta ja varmista aina tunnistus huolellisesti ennen käyttöä.
Usein kysyttyä vuohenputkesta
Vuohenputki käyttö
Vuohenputken nuoria lehtiä voi käyttää monipuolisesti ruoanlaitossa. Ne sopivat hyvin munakkaisiin, pestoon, keittoihin, piirakoihin, lettuihin ja salaatteihin. Vanhemmat lehdet muuttuvat kuituisemmiksi ja voimakkaamman makuisiksi, joten parhaimmillaan vuohenputki on keväällä aivan nuorena.
Onko vuohenputki myrkyllinen?
Vuohenputki ei ole myrkyllinen oikein tunnistettuna, vaan se on perinteinen villivihannes. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa tunnistus huolellisesti, sillä sarjakukkaiskasvien joukossa on myös myrkyllisiä lajeja. Siksi vuohenputkea ei pidä käyttää ravintona, ellei ole täysin varma kasvin tunnistamisesta.
Onko vuohenputki rikkaruoho?
Moni pitää vuohenputkea rikkaruohona, koska se leviää nopeasti ja muodostaa laajoja kasvustoja puutarhoihin. Toisaalta se on myös arvostettu villivihannes ja vanha hyötykasvi. Vuohenputki onkin hyvä esimerkki kasvista, joka voi olla yhtä aikaa sekä rikkaruoho että luonnon lahja – kaikki riippuu siitä, missä se kasvaa ja miten sitä katsoo.
Kiusankappalepesto eli vuohenputkipesto
Vuohenputki on erinomainen villivihannes pestoon. Sen maku on raikas, kevyesti sellerinen ja hienostuneen yrttinen. Nuoret, vielä supussa olevat lehdet ovat miedompia ja parhaimmillaan keväällä. Vuohenputkea voi käyttää basilikan rinnalla tai korvata basilikan kokonaan, jolloin lopputuloksesta tulee villimpi ja aromaattisempi.
Vuohenputkipesto
Ainekset
- 1 dl ryöpättyjä ja hienonnettuja vuohenputken lehtiä
- 1 ruukku tuoretta basilikaa
- ½ dl pinjansiemeniä tai kuorittuja manteleita
- 2 valkosipulinkynttä
- 50 g parmesaanijuustoa
- 1 dl oliiviöljyä
- suolaa ja mustapippuria maun mukaan
Valmistus
- Hienonna pähkinät tai mantelit ja valkosipuli monitoimikoneessa.
- Lisää vuohenputki, basilika, suola ja pippuri.
- Sekoita joukkoon raastettu parmesaani.
- Kaada oliiviöljy ohuena nauhana ja aja tasaiseksi pestoksi. Lisää öljyä tarvittaessa.
Variaatiot
- Vuohenputki-sitruunapesto: lisää ½ sitruunan mehu tai hieman raastettua sitruunankuorta.
- Puhdas vuohenputkipesto: korvaa basilika kokonaan vuohenputkella, jolloin mausta tulee voimakkaampi ja villimpi.
Vinkki
Vuohenputken lehdet kannattaa ryöpätä nopeasti, noin 10–20 sekuntia, ennen käyttöä. Näin maku pehmenee ja pesto voi olla vatsaystävällisempi.
Säilytys
Tuore pesto säilyy jääkaapissa noin 3 päivää. Pidemmäksi aikaa sen voi pakastaa esimerkiksi jääpalarasiaan.
Tarjoilu
Vuohenputkipesto sopii erinomaisesti:
- pastaan
- leivälle tai voileipiin
- grillatun kalan tai kanan kanssa
- keittojen ja salaattien maustajaksi
- paahdettujen kasvisten kastikkeeksi
Laajat kasviprofiilit ja lisää herkullisia villiyrttiohjeita löydät Isoäidin Apteekin jäsensivuilta.
Haluatko tietää lisää kasveista ja niiden käytöstä arjessasi?
