Hunajan terveysvaikutukset – mitä tutkimus kertoo yskästä, suolistosta ja haavanhoidosta?

Hunajan terveysvaikutuksista parhaiten tutkittuja ovat yskän lievittyminen ja lääkkeellisen hunajan käyttö haavanhoidossa. Samalla tutkijat selvittävät hunajan antimikrobisia ominaisuuksia, antioksidantteja sekä mahdollista yhteyttä suoliston mikrobiomiin. Hunajaa on käytetty ravintona ja rohtona tuhansien vuosien ajan – mutta mitä tutkimus todella osoittaa?

Hunajapurkki löytyy yhä monesta suomalaisesta keittiöstä. Sitä lisätään yrttijuomaan, käytetään leivonnassa ja otetaan lusikallinen silloin, kun kurkkua karhentaa tai yskä häiritsee yöunta.

Hunaja mielletään helposti vain luonnolliseksi makeuttajaksi. Todellisuudessa kyseessä on huomattavasti monimutkaisempi luonnontuote. Sokereiden lisäksi hunajasta on tunnistettu suuri määrä entsyymejä, orgaanisia happoja, fenolisia yhdisteitä ja muita bioaktiivisia aineita.

Vuonna 2026 julkaistu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin laaja katsaus kokoaa yhteen sekä suomalaisia että kansainvälisiä tutkimuksia hunajan koostumuksesta ja terveysvaikutuksista. Katsauksen aineisto pohjautuu viimeaikaisiin vertaisarvioiduissa kansainvälisissä julkaisusarjoissa julkaistuihin tutkimuksiin.

Mitä nykyinen tutkimus siis kertoo hunajan terveysvaikutuksista – ja missä kohdissa näyttö on vielä alustavaa?

Hunajan terveysvaikutukset lyhyesti

• Hunaja voi helpottaa yli 1-vuotiaiden lasten akuuttia yöyskää lyhytaikaisessa käytössä.
• Hunajan antimikrobisia ominaisuuksia on havaittu erityisesti laboratoriotutkimuksissa, mutta hunaja ei korvaa infektion lääkehoitoa.
• Haavanhoidossa käytetään steriloitua lääkkeellistä hunajaa, ei tavallista keittiön ruokahunajaa.
• Suolistoon sekä sydän- ja verisuoniterveyteen liittyvät tulokset ovat kiinnostavia, mutta vielä osin alustavia tai ristiriitaisia.
• Hunaja on pääosin sokeria, ja sitä on hyvä käyttää kohtuudella. Alle 1-vuotiaalle hunajaa ei saa antaa.

Hunajan käyttö ja historia: tuhansia vuosia ravintona ja rohtona

Hunajan käyttö ulottuu paljon kirjoitettua lääketiedettä kauemmas.

Espanjasta ja Etelä-Afrikasta löydettyjen luolamaalausten perusteella ihmiset ovat käyttäneet villimehiläisten pesistä saatua hunajaa jo noin 15 000 vuotta sitten. Muinaisessa Egyptissä mehiläishoitoa harjoitettiin jo noin 5000 eaa., ja mehiläispesän tuotteiden käytöstä löytyy tietoa vuosien 2600–2200 eaa. papyruksista.

Hunajalla oli arvostettu asema myös vanhoissa lääkintäperinteissä. Egyptiläiset, assyrialaiset, kiinalaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät hunajaa muun muassa haavojen ja suoliston vaivojen hoidossa.

Hippokrateen kerrotaan suositelleen hunajan ja viinietikan seosta kipuun sekä hunajan ja veden seosta janoon. Dioskorides puolestaan kuvasi hunajan käyttöä haavanhoidossa kuuluisassa De materia medica -teoksessaan.

Hunaja ja mesi kuuluvat myös suomalaiseen perinteeseen. Kalevalassa mainitaan sekä mehiläinen että mesi. Hunajamehiläinen ei kuitenkaan ole elänyt luonnonvaraisena Suomessa, vaan varsinainen mehiläishoito alkoi vakiintua vähitellen 1800-luvun alkuvuosina.

Tiesitkö?
Hunajan pääasiallinen perinteinen lääkinnällinen käyttötapa oli haavanhoito. Antibioottien käyttöönoton jälkeen hunajan käyttö lääketieteessä väheni, mutta antibioottiresistenttien bakteerien lisääntyminen herätti tutkijoiden kiinnostuksen hunajaan uudelleen.

Mitä hunaja sisältää?

Hunajasta noin 80 prosenttia on sokereita ja noin 17–20 prosenttia vettä.

Tärkeimmät sokerit ovat fruktoosi ja glukoosi. Keskimäärin hunaja sisältää noin 38 prosenttia fruktoosia ja 31 prosenttia glukoosia.

Mutta juuri jäljelle jäävä pieni osa tekee hunajasta tutkimuksen kannalta erityisen kiinnostavan.

Hunajasta on löydetty yli 200 erilaista komponenttia, muun muassa proteiineja ja entsyymejä, aminohappoja, orgaanisia happoja, fenolisia yhdisteitä, aromiaineita, haihtuvia yhdisteitä, kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja. Hunajassa esiintyy myös siitepölyä ja mesimahan maitohappobakteereja.

Hunajan kiinnostavia bioaktiivisia yhdisteitä

Tutkimuksissa hunajasta on tunnistettu muun muassa fenolihappoja ja flavonoideja, oligosakkarideja, haihtuvia yhdisteitä, glukonihappoa, metyyliglyoksaalia eli MGO:ta sekä defensin-1-proteiinia.

Kun hunajaa laimennetaan, glukonihappoon liittyvien reaktioiden seurauksena voi muodostua myös vetyperoksidia. Lisäksi hunajasta on viime vuosina tunnistettu uudenlaisia vesikkelityyppisiä nanopartikkeleita, joiden merkitys on vasta tutkimuksen kohteena.

Hunaja ei siis ole vain fruktoosin ja glukoosin seos, vaan satojen yhdisteiden muodostama kokonaisuus.

Eri hunajalajien terveysvaikutukset voivat vaihdella

Tämä on yksi hunajasta puhuttaessa tärkeimmistä asioista.

Hunajan koostumukseen vaikuttaa ennen kaikkea se, mistä kasveista mehiläiset ovat meden keränneet. Lisäksi merkitystä on maantieteellisellä sijainnilla, ilmastolla, ympäristöllä ja hunajan käsittelyllä.

Siksi esimerkiksi kanervahunaja, horsmahunaja ja monikukkahunaja eivät ole biologisilta ominaisuuksiltaan välttämättä samanlaisia.

Tunnetuin erityishunaja lienee uusiseelantilainen manukahunaja. Sen metyyliglyoksaali- eli MGO-pitoisuudet voivat olla noin 100–1000 mg/kg, kun muissa hunajissa MGO-pitoisuus on katsauksen mukaan tavallisesti noin 1–30 mg/kg.

Mutta myös suomalaisista hunajista löytyy erittäin kiinnostavia tutkimustuloksia.

Suomalainen hunaja tutkimuksessa: horsma-, kanerva- ja tattarihunaja

Suomalaisilla yksikukkahunajilla tehdyissä laboratoriotutkimuksissa havaittiin antimikrobista aktiivisuutta useita tautia aiheuttavia bakteereja vastaan.

Erityisesti horsma-, kanerva- ja tattarihunajat nousivat tutkimuksissa esiin aktiivisina. Myös puolukka- ja lakkahunajalla havaittiin merkittävää antimikrobista aktiivisuutta.

Suomalaisen tutkimusryhmän merkittävä havainto liittyi pneumokokkiin eli Streptococcus pneumoniae -bakteeriin, joka voi aiheuttaa muun muassa hengitystieinfektioita, poskiontelotulehdusta, välikorvatulehdusta ja keuhkokuumetta.

Tutkimusryhmä osoitti ensimmäisenä maailmassa hunajan antimikrobista aktiivisuutta pneumokokkia vastaan. Tutkittavana olivat suomalaiset horsma-, kanerva-, lakka-, puolukka- ja tattarihunajat.

Aktiivisuutta havaittiin myös esimerkiksi MRSA:ta, Staphylococcus aureus -bakteeria ja Streptococcus pyogenes -bakteeria vastaan.

Tiesitkö? – suomalainen hunaja
Tutkimuksissa erityisen kiinnostaviksi ovat nousseet horsma-, kanerva- ja tattarihunaja. Tämä muistuttaa siitä, että hunajan kasvilähde ei vaikuta ainoastaan väriin ja makuun, vaan myös sen sisältämiin yhdisteisiin.

On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä antimikrobisuustutkimukset ovat suurelta osin laboratorio- eli in vitro -tutkimuksia. Niiden perusteella ei voi päätellä, että hunajan syöminen hoitaisi ihmisellä bakteeri-infektion.

Miksi hunaja voi estää mikrobien kasvua?

Hunajan antimikrobinen aktiivisuus ei näyttäisi perustuvan yhteen ainoaan aineeseen.

Siihen vaikuttavat esimerkiksi korkean sokeripitoisuuden aiheuttama osmolaarisuus, hunajan happamuus ja vetyperoksidin muodostuminen hunajaa laimennettaessa. Mukana ovat lisäksi erilaiset fenoliset yhdisteet, oligosakkaridit ja muut bioaktiiviset aineet.

Hunajan pH on katsauksen mukaan noin 3,3–4,9, joten se on luonnostaan hapan.

Tietyissä hunajissa korostuvat lisäksi erityiset yhdisteet. Manukahunajassa yksi niistä on MGO ja eräistä lääkkeellisistä hunajista on löydetty defensin-1-proteiinia.

Hunaja on siis hyvä esimerkki luonnontuotteesta, jossa vaikutus voi syntyä useiden yhdisteiden yhteistoiminnasta.

Hunaja yskään – vanha kotikonsti kohtaa tutkimuksen

Hunajan käyttö yskään lienee yksi tunnetuimmista hunajaan liittyvistä kotikonsteista.

Monessa kodissa on otettu lusikallinen hunajaa tai lisätty sitä lämpimään juomaan silloin, kun flunssayskä häiritsee etenkin yöunta.

Tälle tavalle löytyy nykyään myös kliinistä tutkimusta.

Laajassa meta-analyysissä tarkasteltiin 14 kliinistä tutkimusta, ja yhteenvetona hunajan todettiin helpottavan hengitystieinfektioiden oireita ja erityisesti yskää.

Suomalaisessa Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että hunaja saattaa helpottaa yli 1-vuotiaiden lasten akuuttia yöyskää lyhytaikaisessa käytössä. Tutkimuksissa on käytetty muutamaa millilitraa tai noin 10 grammaa hunajaa noin puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Tiesitkö? – hunaja yskään
Hunajan käyttö yskään ei ole vain vanha kansanomainen tapa. Se kuuluu niihin harvoihin perinteisiin hunajan käyttötapoihin, joista on myös kliinistä tutkimusta.

Hunajaa ei kuitenkaan saa antaa alle 1-vuotiaalle lapselle, koska se voi sisältää Clostridium botulinum -itiöitä ja aiheuttaa imeväisbotulismin.

Hunaja ja suoliston mikrobiomi

Yksi tämän hetken kiinnostavimmista hunajatutkimuksen alueista liittyy suolistoon.

Hunaja sisältää oligosakkarideja eli monimutkaisempia hiilihydraatteja. Osa niistä ei sula ohutsuolessa, vaan voi kulkeutua paksusuoleen, jossa ne voivat toimia suolistobakteerien ravintona.

Tämän vuoksi hunajaa tutkitaan mahdollisesti prebioottisesti vaikuttavana elintarvikkeena.

Kokeellisissa tutkimuksissa, eläinkokeissa ja alustavissa ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa hunajalla on havaittu prebioottista aktiivisuutta. Hunajien on muun muassa todettu stimuloivan maitohappobakteerien ja bifidobakteerien kasvua.

Hunajan polyfenolien ja oligosakkaridien on tutkimuksissa esitetty vaikuttavan myös mikrobiomin koostumukseen ja immuunivasteeseen.

Tutkimus on kuitenkin tässä vaiheessa selvästi alustavampaa kuin esimerkiksi hunajan käyttöä yskään koskeva kliininen tutkimus.

Suolisto ja keuhkot keskustelevat keskenään

Hunajaraportissa käsitellään myös kiinnostavaa suoli–keuhko-akselia.

Tutkimuksessa esitetyn mallin mukaan hunajan oligosakkaridit ja polyfenolit voivat vaikuttaa suoliston mikrobistoon ja sen aineenvaihduntatuotteisiin. Tätä kautta niillä saattaa olla yhteys bifidobakteerien sekä Lactobacillus– ja Akkermansia-sukujen bakteerien määrään sekä immuunijärjestelmän välittäjäaineisiin

Tämä on erittäin kiinnostava tutkimussuunta, mutta vielä ei voida päätellä, että hunajalla voitaisiin hoitaa keuhkojen tai suoliston sairauksia.

Hunajan antioksidantit ja fenoliset yhdisteet

Hunajan antioksidatiivinen aktiivisuus liittyy suurelta osin sen sisältämiin fenolisiin yhdisteisiin ja orgaanisiin happoihin.

Antioksidantit osallistuvat elimistössä hapettumisreaktioiden säätelyyn ja suojaavat soluja liialliselta oksidatiiviselta stressiltä.

Myös tässä hunajan laatu ja kasvialkuperä vaikuttavat.

Hunajan vaikutukset sydän- ja verisuoniterveyteen

Hunajasta on saatu joissakin tutkimuksissa kiinnostavia tuloksia esimerkiksi veren rasva-arvojen, glukoositasapainon ja verenpaineen suhteen.

Vuoden 2023 meta-analyysissä havaittiin joitakin suotuisia muutoksia muun muassa paastosokerissa, kokonais- ja LDL-kolesterolissa, triglyserideissä sekä HDL-kolesterolissa. Tutkimustuloksiin vaikuttivat kuitenkin olennaisesti hunajan kukkalähde ja käsittelytapa.

Koko tutkimuskenttää tarkasteltaessa tulokset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä.

Vuoden 2026 katsauksen johtopäätöksissä todetaan, että hunajan sydän- ja verisuoniterveyttä koskevat tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, ja lisätutkimuksia tarvitaan.

Hunaja haavanhoidossa – ikivanha käyttötapa palasi lääketieteeseen

Haavanhoito on ehkä kaikkein kiinnostavin esimerkki siitä, kuinka vanha hunajan käyttötapa on palannut nykyiseen lääketieteelliseen tutkimukseen.

Hunaja luo haavalle kostean ympäristön, ja sen haavanhoidollisia ominaisuuksia on yhdistetty muun muassa happamuuteen, osmoottiseen vaikutukseen, vetyperoksidiin ja bioaktiivisiin yhdisteisiin.

Vuonna 2024 julkaistussa meta-analyysissä tarkasteltiin kahdeksaa kliinistä tutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 906 kroonisia haavoja sairastavaa potilasta.

Hunajahoidolla havaittiin lisäetua parantuneiden haavojen osuudessa. Sen sijaan esimerkiksi haavan paranemisnopeudessa, bakteerien häviämisnopeudessa tai sairaalassaoloajassa ei havaittu selvää etua. Tutkijat korostivat lisätutkimusten tarvetta.

Lääkkeellinen hunaja ja ruokahunaja eivät ole sama asia

Haavanhoidosta puhuttaessa tämä ero on erittäin tärkeä.

Lääketieteellisessä haavanhoidossa käytetään tarkoitusta varten valmistettua gammasteriloitua lääkkeellistä hunajaa, jossa ei ole vaarallisia mikro-organismeja. Lääkkeellistä hunajaa käytetään esimerkiksi geeleissä, voiteissa ja haavasidoksissa.

Tavallista ruokahunajaa ei siis pidä käyttää avoimeen tai vakavaan haavaan lääkkeellisen hunajatuotteen tavoin.

Voiko hunajaa kuumentaa tai lisätä kuumaan teehen?

Tästä aiheesta liikkuu paljon väitteitä.

Hunaja ei muutu yhtäkkiä hyödyttömäksi, jos se lisätään lämpimään juomaan. Kuumennus voi kuitenkin vaikuttaa joihinkin sen lämpöherkkiin yhdisteisiin.

Vuoden 2026 katsauksessa todetaan, että yli 40 °C:n kuumennus saattaa tuhota osan hunajan aktiivisista yhdisteistä, mutta kaikki yhdisteet eivät kuumennuksesta tuhoudu.

Myös hunajan tuotannossa pyritään välttämään liiallista lämmitystä, jotta entsyymit ja muut bioaktiiviset yhdisteet säilyisivät mahdollisimman hyvin.

Käytännössä: jos haluat säilyttää hunajan lämpöherkkiä yhdisteitä mahdollisimman hyvin, anna yrttijuoman hieman jäähtyä ennen hunajan lisäämistä.

Hunaja on kaikesta huolimatta myös sokeria

Hunajan kiinnostavat bioaktiiviset yhdisteet eivät muuta sitä tosiasiaa, että suurin osa hunajasta on sokeria.

Esimerkiksi 40 grammaa hunajaa sisältää keskimäärin noin 32 grammaa sokeria.

Tutkimuksissa käytetyt hunajamäärät vaihtelevat erittäin paljon. Kliinisissä tutkimuksissa on käytetty esimerkiksi 10–70 grammaa hunajaa vuorokaudessa, mutta tutkimusten kesto, osallistujat ja käytetyt hunajat ovat olleet hyvin erilaisia.

Tämän vuoksi nykyisen tutkimustiedon perusteella ei voida määritellä yhtä yleistä hunajan päiväannosta terveysvaikutusten saavuttamiseksi.

Vuoden 2026 katsauksen johtopäätös onkin yksinkertainen: hunajaa on hyvä käyttää kohtuudella.

Hunajan turvallinen käyttö: kenelle hunaja ei sovi?

Hunaja sopii monelle osaksi tavallista ruokavaliota, mutta muutama asia kannattaa pitää mielessä:

• Hunajaa ei saa antaa alle 1-vuotiaalle lapselle botulismiriskin vuoksi.
• Hunaja sisältää runsaasti sokeria.
• Suurten hunajamäärien pitkäaikaisesta käytöstä ei ole yhtä selvää tutkimukseen perustuvaa annostusohjetta.
• Hunaja ei korvaa tarvittavaa lääkehoitoa.
• Haavanhoidossa lääkkeellinen hunaja ja tavallinen ruokahunaja ovat eri asia.

Usein kysyttyä hunajan terveysvaikutuksista

Auttaako hunaja yskään?

Hunaja saattaa helpottaa yli 1-vuotiaiden lasten akuuttia yöyskää lyhytaikaisessa käytössä. Tutkimuksissa hunajaa on annettu yleensä vähän ennen nukkumaanmenoa.

Saako hunajaa lisätä kuumaan teehen?

Saa. Hunaja ei muutu kuumassa juomassa hyödyttömäksi, mutta kuumennus voi heikentää joitakin lämpöherkkiä yhdisteitä. Jos haluat säilyttää niitä mahdollisimman hyvin, anna juoman jäähtyä hieman ennen hunajan lisäämistä.

Voiko tavallista hunajaa käyttää haavaan?

Tavallista ruokahunajaa ei pidä käyttää avoimeen tai vakavaan haavaan. Lääketieteellisessä haavanhoidossa käytetään steriloitua lääkkeellistä hunajaa.

Miksi hunajaa ei saa antaa alle 1-vuotiaalle?

Hunaja voi sisältää Clostridium botulinum -itiöitä, jotka voivat aiheuttaa imeväisbotulismin. Siksi hunajaa ei saa antaa alle 1-vuotiaalle lapselle.

Onko hunaja terveellisempää kuin tavallinen sokeri?

Hunaja sisältää sokereiden lisäksi pieniä määriä bioaktiivisia yhdisteitä, mutta suurin osa hunajasta on silti sokeria. Siksi sitä on hyvä käyttää kohtuudella.

Hunajan terveysvaikutukset: vanha viisaus ja uusi tutkimus kohtaavat

Hunajassa on jotain erityisen kiehtovaa.

Ihminen on käyttänyt sitä niin kauan, ettei käytön alkua oikeastaan edes tunneta. Hunaja on ollut ravintoa, makeutta ja rohtoa aikana, jolloin bakteereista, mikrobiomista tai fenolisista yhdisteistä ei tiedetty mitään.

Nyt samoja vanhoja käyttötapoja tarkastellaan laboratorioissa ja kliinisissä tutkimuksissa.

Osa niistä on saanut yllättävänkin paljon tutkimuksellista tukea. Hunajan käytöstä yskään on kliinistä tutkimusta. Lääkkeellistä hunajaa käytetään haavanhoidossa. Hunajan antimikrobisia ominaisuuksia tunnetaan jo melko hyvin laboratorio-olosuhteissa. Samalla tutkitaan yhä enemmän hunajan oligosakkarideja, polyfenoleja, suolistovaikutuksia ja eri lajihunajien välisiä eroja.

Tutkimus muistuttaa kuitenkin myös siitä, ettei kaikkea hunajaa voi niputtaa yhdeksi ja samaksi tuotteeksi.

Horsmahunaja, kanervahunaja, tattarihunaja ja manukahunaja ovat kaikki hunajaa – mutta niiden sisältämät bioaktiiviset yhdisteet voivat olla erilaisia.

Ja paljon on vielä selvittämättä.

Vuoden 2026 katsauksen mukaan tarvitaan lisää laadukkaita kliinisiä tutkimuksia erityisesti hunajan annostuksesta, pitkäaikaisesta käytöstä, eri hunajatyyppien eroista ja mahdollisista haittavaikutuksista.

Ehkä juuri tässä on hunajan suurin viehätys:

tuhansia vuosia tunnettu kotikonsti osoittautuu samalla hämmästyttävän monimutkaiseksi luonnontuotteeksi, jonka kaikkia salaisuuksia emme vieläkään tunne.

Lähde

Carina Tikkanen-Kaukanen (2026): Tutkimustietoa hunajan terveysvaikutuksista. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Raportteja 261.

Julkaisu käsittelee hunajan tieteellisesti tutkittuja terveysvaikutuksia ja kokoaa yhteen viimeaikaisia suomalaisia sekä kansainvälisiä vertaisarvioituja tutkimuksia.

Haluatko oppia lisää?

Hunaja on vain yksi esimerkki siitä, kuinka vanha perinnetieto ja uusi tutkimus voivat kohdata. Jos haluat sukeltaa syvemmälle luonnon apteekin maailmaan, tutustu Isoäidin Apteekin jäsenyyteen. Jäsensivuilta löydät lisää syventävää sisältöä kasveista, niiden käytöstä, perinteistä ja turvallisuudesta.