Kuusi on todellinen terveyden aarreaitta – ja silti monelta se jää “vain metsän puuksi”.
Kuusenkerkät, nuo vaaleanvihreät kevään ensiversot, ovat vanhassa kansanperinteessä olleet kuin luonnon oma ensiapu: kerkkien lempeä pureskelu on helpottanut tulehduksen tuntua suussa, rauhoittanut hammassärkyä ja tuonut apua yskään.
Kuusen pihka puolestaan on noussut ihan viralliseenkin arvostukseen.
Pihkasta valmistettu voide on löytänyt tiensä apteekkeihin antibakteeristen yhdisteidensä ansiosta, ja pihkasalvaa on käytetty monenlaiseen iho-ongelmaan – aina hyttysenpuremista hankaliin, pitkään vaivanneisiin haavoihin, kuten makuuhaavoihin.
Kuusen tuoksu itsessään on monelle hermostoa rauhoittava ja “avaava” – se kutsuu hengittämään syvemmin ja laskeutumaan kehoon. Ei ihme, että kuusimetsää on pidetty paikkana, jossa mieli selkenee ja olo kevenee. Kun seuraavan kerran kuljet kuusten lomassa, kokeile katsoa niitä uusin silmin: kuusi ei ole vain maisema, vaan vuosisatainen terveyden lähde – ja on aina ollut.
Kuusenkerkkiä voi kerätä niin pitkään kuin ne ovat vielä selvästi pehmeitä ja taipuisia – sen huomaa parhaiten ihan sormin kokeilemalla. Kerkkien keräämiseen tarvitset aina maanomistajan luvan.
Kevät ei etene metsässä tasatahtiin: vierekkäisetkin kuuset voivat olla aivan eri vaiheessa, toisessa kerkät ovat jo venähtäneet ja kovettumassa, kun taas toisessa näkyy vasta pieniä, hentoja alkuja.
Kasvupaikka vaikuttaa paljon. Aurinkoisilla ja lämpimillä paikoilla kerkät kasvavat vauhdikkaammin, kun taas pohjoisrinteillä, varjossa ja viileämmissä kohdissa kehitys on usein selvästi hitaampaa – ja keruuaika voi siksi jatkua pidempään.
Myös kerkkien maussa voi olla yllättävän suuria eroja: osa on makeampia ja sitruksisia, osa pihkaisempia tai jopa hieman kitkeriä. Makuerot kertovat paitsi yksilöstä myös ympäristöstä ja kasvuvaiheesta.
Kerkkäsiirappia voi valmistaa kahdella eri tavalla:
- keittämällä tai
- hyödyntämällä aurinkoenergiaa (eli uuttamalla auringossa).
Kerkkäsiirappi on paksua ja tummaa, vähän kuin perinteinen kaupan siirappi: syvä, karamellimainen ja täyteläinen.
Itse hyödynnän kerkkäsiirappia erityisesti leivonnassa ja ruoanlaitossa: se tuo esim. piparitaikinaan syvyyttä ja toimii loistavasti myös muromyslin paahtamisessa, kun haluan siihen tummaa, täyteläistä makeutta. Siirappia valutan myös lettujen päälle, sekoitan jogurttiin – ja flunssaisena lorautan sitä kuumaan veteen ja juon sellaisenaan “metsäisenä lääkkeenä”.
Moni vannoo myös päivittäisen kerkkäsiirappilusikallisen nimeen ja sanoo pysyvänsä sillä terveempänä ympäri vuoden.
Auringossa valmistuva
Sähköttömästi syntyvä kerkkäsiirappi on ehkä helpoin säilöntätemppu, mitä tiedän – vaivattomampaa tuskin voi olla.
Tarvitset:
- puoli purkkia kuusenkerkkiä
- puoli purkkia sokeria (voit käyttää valkoista sokeria, ruokosokeria tai vaikka hunajaa)
käytä molempia yhtä paljon, kun laitat niitä purkkiin.
Tee näin:
Keräämisen jälkeen voit huuhtoa kerkät siivilässä. Laita kerkät lasipurkkiin vuorotellen sokerin kanssa eli ensin kerkkiä sitten sokeria sitten kerkkiä ja sokeria..jatka näin, kunnes kaada päälle viimeiseksi sokeri niin, että kerkät peittyvät. Sokeri alkaa pian vetämään nestettä kerkästä ja luo siirapin pohjan.
Peitä purkki kevyesti (esimerkiksi lautasella tai löyhästi kiinnitetyn kannen alle tai vaikka mehiläisvahakääreellä) ja nosta se aurinkoiseen lämpimään paikkaan, kuten ikkunalaudalle tai aurinkoiseen kasvihuoneeseen.
Anna purkin olla auringossa noin 2 – 4 viikkoa (joissakin tapauksissa voi mennä kauemminkin) Halutessasi voit pyöräyttää purkkia silloin tällöin. Kun purkki lämpenee, sokeri alkaa sulaa ja valua kerkkien läpi. Samalla se nappaa mukaansa kerkkien aromit ja metsän vihreän voiman.
Kun kaikki sokeri on sulanut ja siirappi on syntynyt, siivilöi valmis neste puhtaaseen purkkiin. Säilytetään jääkaapissa.
Keittämällä tehty
Keittämällä tehty kerkkäsiirappi vaatii jo vähän enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta palkitsee lopulta syvällä maulla ja siirappimaisella rakenteella.
Tarvitset
- 2 l kuusenkerkkiä
- 2 l vettä
- 1 kg sokeria
- Liota yön yli
- Keitä kerkkiä vedessä 1 tunti. Metsän tuoksu täyttää keittiön.
- Siivilöi kerkät pois ja lisää sokeri.
- keitä 1–4 tuntia,mitä pidempään keität, sitä paksumpaa siirapista tulee. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei keitos mene yli: liian pitkälle keitetty siirappi voi jähmettyä purkissa turhankin tiukaksi ja tarttua ikävästi kiinni.
Vinkki: Tipauta tippa siirappia pakastimesta otetun lusikan selkään. Jos se jähmettyy siirappimaiseksi eikä valu vikkelästi, olet juuri oikeassa pisteessä.
- Purkita puhtaisiin kummennettuihin purkkeihin. Sulje heti. Jäähdyttyään siirappi paksuuntuu vielä hieman. Vinkki, ota suoraan astianpesukoneesta puhtaat kuumat purkit käyttöön, siten ei tarvitse purkkeja keittää. Tässä kuitenkin vinkit pullojen desinfiontiin =>
- Nauti metsän makua hyvällä omallatunnolla.
Säilytä viileässä. Oikein säilytettynä siirappi kestää helposti vuoden tai kaksikin
Vinkki: Mausta siirappi omalla tyylilläsi
Kuusenkerkkäsiirappi on jo itsessään metsän oma herkku, mutta siihen voi halutessaan lisätä pieniä vivahteita, jotka tuovat uusia sävyjä tuttuihin makuihin. Tässä muutamia ideoita – poimi oma suosikkisi tai luo oma!
Sitruuna tai lime – ripaus raikkautta! Kuori tai mehu tasapainottaa makeutta ja korostaa kerkkien sitrusmaista vivahdetta.
Rosmariini – havun aromin ystävälle. Rosmariini syventää metsän tunnelmaa ja sopii hyvin esimerkiksi jäätelön kanssa tarjottavaan siirappiin.
Inkivääri – lämmittävä twisti. Tuore inkivääri tuo siirappiin pientä potkua ja tekee siitä ihanan talvijuomien makeuttajan.
Appelsiinin- tai greipinkuori – eteeristä raikkautta ja hentoa katkeruutta. Erityisesti greippi tuo modernin, aikuiseen makuun sopivan sävyn.po0
Kaneli, neilikka tai kardemumma – jouluisen lämmin trio, joka muuttaa siirapin piparkakun serkuksi. Sopii erinomaisesti talven leivonnaisiin ja puuron päälle.